lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Borssi kuin tanssi

Keittiööni muutti tällä viikolla uusi asukas. Kiintymyssuhteeni tähän herra Facilioon on vahvalla oraalla ja varmasti edelleen vahvistuva, sillä se on monine osineen vallan moniulotteinen tapaus.

















Ensin piti päästä kokeilemaan perinteistä raastinterää, ja syntyi ajatus kasvisborssista. Uskomatonta kuinka suuren ilon voi ihminen saada pelkästä raastamisen helppoudesta! Meillä on vielä pitkä ja suikaleinen/raasteinen/ soseinen/vaahtoinen/smoothieinen/tahnainen tie edessämme, oi Facilio.


















Helppo kasvisborssi
(2-4 annosta)

1/4 pienestä kaalista
2 punajuurta
1 suuri sipuli
1 pieni maustekurkku
reilu 1/2 l kasvislientä
valkopippuria
2 rkl omenaviinietikkaa
valkosipuli-maustesuolaa
tarjoiluun raejuustoa (jokin hapanmaitotuote kyllä sopisi paremmin)

*Lohko kaali, punajuuri ja sipuli. Suikaloi lohkot sekä maustekurkku monitoimikoneen karkeimmalla raastinterällä.
*Siirrä kasvissuikaleet kattilaan. Kaada päälle kuuma kasvisliemi. Anna kiehua 15-20 minuuttia. Lisää ripaus valkopippuria sekä viinietikka, anna kiehua vielä hetken, maista. Lisää maustesuola.
*Tarjoile raejuuston(/ranskankerman/smetanan) kanssa.

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Raikas tonnikalasalaatti

Välispiikki vihjasi markkinoille tulleen tonnikalaa, jossa purkkiin on ujutettu sipulia ja viinietikkaa kalapalojen seuraksi. Kiinnostuin välittömästi, vaikka yleensä olen epäileväinen valmiiksi maustettuja tonnikaloja kohtaan. Happamuus kuitenkin sopii taittamaan tonnikalaisuutta niin hyvin, että John Westin purkki oli pakko ostaa kokeiluun.


















Siitä tuli tietysti salaattia - olihan mausteöljy hyödynnettävä täysin mitoin. Happamaan mieltynyt suuni hädin tuskin maistoi viinietikkaa, mutta lainkaan tunkkaista tonnikala ei ainakaan ollut - etikka lienee siis tehnyt tehtävänsä. Rapeassa salaatissa oli tonnikalan lisäksi pieneksi pilkottua, raakaa parsakaalia, punaista paprikaa sekä kurkkua. Herkkua!

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Karitsankareet

Tänä pääsiäisenä nautin lammasta pariinkin otteeseen. Varsinaisen pääsiäisaterian tarjosi sunnuntaina Prinsessakeittiö - kaikki ihanat ruokalajit ilmestynevät lähiaikoina sinne. Perjantaina taas paistoin omaksi ilokseni kolme karitsankaretta. (Tulipas jotenkin julma lause :D.) Ratkaisu oli aikataulusyistä tällainen, vaikka yleensä olenkin sitä mieltä että pitkäperjantai ei vielä ole juhlaruokapäivä.

Tässä keittiössä ei arkisin pihvejä tai edes kyljyksiä tule paisteltua, joten olikin aika yllättävää, että lopputulos oli intuition voimalla niinkin mukavan medium - ei lainkaan raaka, muttei myöskään kuivakka. Intuitiota tosin ohjasi Maku-lehden lampaankyljysohje, kiitos siitä. Pannun hartaan kuumentelun seurauksena kareiden pinta pääsi hieman mustumaan, mutta ainakin mukava rapsakkuus saavutettiin.

Hyödyllinen kokeilu tämäkin, ja annoksessa oli jotakin juhlallista. Rasvakammossani olen tosin sen verran tottumaton luunkaluaja, etten ehkä ihan konkreettisesti saanut aivan kaikkea ruoasta irti...



















Karitsankareet (yhdelle)

3 karitsankaretta
2 rkl (oliivi)öljyä
hienonnettua roseepippuria
hienonnettua, tuoretta rosmariinia
tilkkanen balsamicoa
öljyä (paistamiseen)
merisuolaa

*Sekoita kulhossa öljy, roseepippuri, rosmariini ja balsamico. Lisää kareet ja kääntele siten, että marinadia on tasaisesti lihan pinnassa. Anna levätä jääkaapissa kelmun alla muutaman tunnin ajan.
*Ota lihat huoneenlämpöön tunti ennen paistamista.
*Kuumenna öljy pannussa hyvin kuumaksi. Pyyhi kareiden pinnasta liika marinadi pois ja paista niitä pannulla pari minuuttia / puoli. Ripottele pinnalle merisuolaa.
*Kääri kareet hetkeksi tiukkaan foliopakettiin. Liha saa siten vetäytyä ja pysyy mehukkaana. Älä kuitenkaan odottele liian pitkään, jottei ruokasi jäähdy täysin. Käytä lihasta irronnut liemi kastikkeeksi.

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Porkkanamuffinit

Porkkanamuffinit ovat loistava ratkaisu, jos makeannälkä yllättää arkipäivänä. Ne ovat nopeatekoisia, tosi hyviä ja pikkuisen terveellisiäkin. Sekä tietysti mitä parhain tekosyy juusto-tomusokerikuorrutteen syömiseen. Itse tykkään näistä niin paljon, että tarjoaisin tai nautiskelisin mieluusti juhlapöydässäkin. Yksinasujalle mukavia myös sikäli, että pysyvät kosteina ja mehevinä useamman päivän.

Alkuperäinen ohje on Ruoka-Pirkka- lehdestä. Puolitin sen ja tein joukon muutoksia: osa vehnäjauhoista korvautui ruisjauhoilla, sokerin määrä väheni hieman, mantelirouheen korvasivat kaurahiutaleet ja leivontamargariinin öljy. Kuorrutukseen käytin tuorejuuston sijasta sulatejuustoa: tätä vaihtoa en suosittele, sillä sulatejuusto paakkuuntui ikävästi, eikä maku ollut ihan yhtä hyvä kuin tuorejuusto-tomusokeritäytteessä.
























Porkkanamuffinit (6-8 pientä muffinia)

Taikina:
2-3 porkkanaa (2 dl porkkanaraastetta)
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
reilu 1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia
vajaa 0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl öljyä
1-2 kananmunaa

Kuorrutus:
1/2 rs (100g) maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
ripaus vanilliinisokeria
tiraus sitruunamehua

Koristeeksi:
(sitruunankuorta, mantelirouhetta tai) kanelia

*Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sulata ja jäähdytä margariini.
*Riko munien rakenne ja sekoita joukkoon margariini ja porkkanaraaste. Lisää kuivat aineet sekoittaen. Jaa taikina muffinivuokiin. (Vuoat saa täyttää melko täyteen.) Paista 200 asteessa n. 15-20 min.
*Sekoita kuorrutusaineet keskenään ja päällystä jäähtyneet muffinit kuorrutuksella. Koristele kanelilla (tai sitruunankuorisuikaleilla/mantelirouheella).

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Valloittava pesto

Basilikalla ja parmesanilla on selvästi yhteys ylisanojen käyttöön. Juuri kun pääsin hehkuttamasta katkarapupastaa, jossa molemmat olivat edustettuina, voisin jatkaa toteamalla että kotitekoinen pesto saattaisi olla se ruokalaji, johon päätyisin, jos pitäisi valita yksi ruoka jota söisi maailman loppuun asti. (Mikä sivulause-sivulausehirviö - mutta tajusitte idean.)

Niin herkullisia kuin kaupan purkkipestotkin ovat, on kotipestossa kyse aivan eri asiasta. Omassani eroa Reiskaan tai Pirkkaan teki paitsi tuore maku, myös rouhea rakenne. Monitoimikone olisi varmasti loistoväline peston tekoon, mutta pelkän keittiöveitsen ja leikkuulaudan käyttö on jotenkin meditatiivista. (Ja tiskiä säästävää. Ja käytännöllistä, mikäli ei omista monitoimikonetta.)

Ohje on Marttojen mainiosta Penninvenyttäjän keittokirjasta (vaikka väittäisin kyllä että mitään halpaa tavaraa tämä ei ole). Paahdoin pinjansiemenet, käyttelin keittiöveistä ja tein puolikkaan annoksen, mutta muuten noudatin allaolevaa alkuperäistä reseptiä. Kokeilkaa, jos ette ole sitä jo tehneet!
























Pesto

1/2 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria, suolaa
2 ruukkua tuoretta basilikaa
50 g parmesaanijuustoa
1 dl oliiviöljyä

*Hienonna pinjansiemenet ja valkosipulinkynnet monitoimikoneessa. Lisää vähitellen mustapippuri, suola ja basilikanlehdet. Lisää joukkoon raastettu juusto. Lisää lopuksi oliiviöljy ja sekoita tasaiseksi.
*Jos haluat ohuemman kastikkeen, lisää oliiviöljyä.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Katkarapu-piparjuuripasta

Kun pastassa kohtaavat ranskankerman pehmeys, piparjuuren raikas kirpakkuus, katkarapujen suolaisuus ja tuoreen basilikan yrttisyys, ei lopputulos voi olla kovin kamalaa. Tällaisin lähtökohdin päätin hyödyntää gourmet-makkaroista yli jääneen piparjuurikerman. Ja totta - kun jo sinällään jättimäinen pasta-annos oli syöty, teki mieli vaatia lisää, lisää ja lisää. "Suu söis vaik ei maha vedä", kuten meillä päin joskus sanotaan.

















Katkarapu-piparjuuripasta
pastaa
oliiviöljyä
piparjuurikermaa (yhtä annosta kohden n. 1/2 dl)
katkarapuja
tuoretta basilikaa hienonnettuna
tarjoiluun parmesan-juustoa

*Sulata katkaravut joko jääkaapissa tai muovipussissa vesihauteessa.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Sekoita valutetun pastan sekaan ensin tilkkanen oliiviöljyä, sitten piparjuurikerma, sulaneet katkaravut sekä hienonnettu basilika.
*Tarjoile parmesan-lastujen kera.

Makkarasta kuoriutuu gourmet

Taannoisessa salamahaasteessa haastoin Hannan tekemään gourmet-annoksen makkarasta. Hannan blogia lukeneena tiesin, että häneltä voisin ehkäpä oppia jotakin ruoan asettelusta ja siitä, miten arkisista ainesosista saa aikaiseksi hieman fiinimmän lopputuloksen. Siinä tämä haasteruoka kyllä onnistui!

Annos koostui siis rapeaksi paistetuista, yrttihöystetyistä makkarapalasista, punasipulihillokkeesta, hernepyreestä ja piparjuurikermasta. Kuten hyvässä gourmet- annoksessa, tässäkin oli mukana siis paljon pientä maisteltavaa kuitenkin niin, että kaikki maut sopivat yhteen.


















Asettelussa on vielä opettelemista, mutta Hannan esimerkillä ensimmäiset askeleet on selkeästi otettu. Kerrankin uskalsin olla kaatamatta kastiketta lautaselle lisää, lisää ja lisää, vaikkakin piparjuurikerma pääsi roiskumaan joka puolelle lautasta... :) Sain ainakin makkarat kolmiulotteisen tyylikkääseen muotoon!

Hernepyree oli minulle olemukseltaan tuttu juttu, olenhan suuri hernelevitteen ystävä. Punasipulihillokkeen tapaista olen myös tehnyt aiemmin, nyt se toimi aivan loistavasti suolaisen makkaran makeana vastaparina. Itse makkarat onnistuivat paremmin kuin koskaan. Hannan erillinen pyyntö kuumentaa käristysöljy _oikeasti_ kuumaksi oli hyvä muistutus tälle malttamattomalle keittiösählääjälle: kerrankin johonkin paistamaani tuli oikeasti rapsakka pinta. Oli myös ihanaa hienostelua leikata lenkkimakkaraa kulmikkaiksi palasiksi.

Annoksen ehdoton kuningatar oli kyllä piparjuurikerma. Mikä yksinkertainen ja niin loistava idea! Ohjeen nähdessäni ihmettelin, miksi noinkin sekoittuvaiset ainekset piti sekoittaa sauvasekoittimella. Pian tarkoitus selvisi: hienostuneen vaahtomainen pitsi oli herkkua niin kielelle kuin mielellekin.

Piparjuurikerma


1 dl ranskankermaa
1 rkl maustamatonta tuorejuustoa (mulla ei ollut, joten jätin pois)
2 tl piparjuuriraastetta
1 tl kokojyvädijonsinappia (käytin tavallista dijonia)
suolaa, pippuria, sitruunamehua

Sekoita ainekset kuohkeaksi sauvasekoittimella. Mausta.

Näissä runollisissa tunnelmissa kiitokset Hannalle haasteen annista!

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Vuohenjuustopolentaa kalan kera

Allaoleva, lähinnä varjoista ja lautasesta koostuva, muutamalla keltaisella möykyllä höystetty kuva esittää vuohenjuustolla kuorrutettuja polentaviipaleita, joita olin pitkään haaveillut tekeväni nähtyäni sellaisia Fran Warden Italialaista 30 minuutissa- kirjassa. Samasta kirjasta bongasin myös yksinkertaisen mutta herkullisen oloisen ohjeen paistettuihin ahveniin.

Polentataidoissani on vielä parantamisen varaa, sen verran löysäksi puuro jäi, ja tiskistä ostettu, halvin mahdollinen puna-ahven maistui tunkkaiselle (mutta se ei tietenkään ollut ruoanlaittajan vika ;)). Muuten ateria oli kyllä hyvä ja etenkin kehityskelpoinen, polentaa on todellakin tehtävä pian uudestaan!





















Vuohenjuustolla kuorrutetut polentaviipaleet (kahdelle)

3 3/4 dl vettä
3/4 dl polentasuurimoita
nokare voita
suolaa ja pippuria
1/2 pötköä vuohenjuustoa ilman kuoria(kuoreton, levitettävä kävisi paremmin)

*Lämmitä vesi kattilassa kiehuvaksi kohtalaisella lämmöllä. Vatkaa polentasuurimot kiehuvaan veteen. Alenna lämpöä ja kiehuta hiljalleen 6-8 minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes polentapuuro on paksua.
*Sekoita paksuun polentapuuroon voinokare sekä suolaa ja pippuria. Siirrä leikkuulaudalle (tai leivinpaperille), levitä noin 1,5 cm paksuiseksi levyksi ja anna vetäytyä 5 minuuttia. (Kunnes polenta vaikuttaa viipaloitavalta.)
*Murenna vuohenjuusto ja asettele polentan päälle. Paahda polentaa grillivastuksen alla uunissa, kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä.
*Leikkaa levy viipaleiksi, tarjoile.

Paistettu kala eli (ahven)filee

*Leikkaa filee ohuiksi, tasakokoisiksi palasiksi. (Tai jos käytät pikkukaloja, fileet käyvät toki sellaisinaa.) Asettele fileepalaset leivinpaperoidulle pellille ja ripottele päälle oliiviöljyä. Mausta runsaalla suolalla ja pippurilla. Paista hyvin kuuman uunivastuksen alla 7 minuuttia. Tarjoa sitruunanpuolikkaiden kanssa.

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Mystiset mikroaallot

MonkeyFoodin kommenttiraidoilla käytiin taannoin keskustelua mikroaaltouunista. Siinäpä vasta laite, jota hurjan usein hurjan turhaan parjataan. Itse käytän mikroa useimmiten nopeaan pakasteiden sulatteluun (silloin kun tarvitsen pakastimesta jotain käyttööni heti) tai jämäruoan lämmittämiseen. Energiapiheytensä ja muiden hyvien ominaisuuksiensa vuoksi yritän joskus muistaa tehdä sillä ruokaakin.

Kertauksen vuoksi: unohtakaa urbaanilegendat säteilystä ja ravintoaineiden tuhoamisesta. Mikroaalloilla ei ole mitään tekemistä säteilytyksen kanssa, eivätkä ravintoaineet mihinkään häviä, päinvastoin. Aallot saavat ruoan vesimolekyylit liikkumaan, jolloin (sopivan muotoinen/paksuinen) ruokamassa kuumenee nopeasti omassa tai vähässä ylimääräisessä vedessään. Nopeuden ja tavallista niukemman vesimäärän ansiosta ravintoaineet säilyvät paremmin, kun niitä ei liukene ympäristöön niin paljon. Ja energiaakin säästyy. Googlaamalla varmasti löytää tutkimuksen jos toisenkin mikroaaltouunien vaarallisuudesta, ja toki niissä voi olla perääkin, mutta mitäpä ei googlaamalla löytäisi. Ja onhan paljon huolestuttavampaa, että jokainen meistä kantaa vaikkapa kännykkää mukanaan.


















Ongelmallistakin mikron ruoanvalmistuskäyttö joskus on: siitä kertoo keittoreseptiin liittyvä kuva, jossa astia on roiskeinen ja puolillaan siksi, että törkeän kuuma lasikippo lipesi nostajansa patalaputetuista käsistä. (Kyllä, vesimolekyylit kuumentavat myös ympäröivän astian...) Oman mikronsa ominaisuudet täytyy myös oppia tuntemaan monen kokeilun ja erehdyksen kautta, jotta esim. vihanneksien kypsyysaste on toivottu. Senkin jälkeen täytyy muistaa että kaikki ruoat eivät sovellu mikrossa kypsennettäviksi. Ruoan täytyy olla vesipitoista, sekoiteltavaa ja ruokakerroksen mieluiten laakea ja ohut. Aallot eivät tunkeudu ruokaan kuin muutaman senttimetrin verran kerrallaan. Myöskään hitaaseen haudutteluun perustuvat ruoat, kuten kiusaukset, eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan ole mikroversioina parhaimmillaan.

Yhden hengen arkiset annokset kypsyvät mikrossa mielestäni järkevästi (vaikka niidenkin sekoittelu saattaa kyllä tuntua rasittavalta), mutta neljän hengen illallista en sillä valmistaisi.

Tässä vielä muutamia tilanteita, joissa itse olen huomannut tai kuullut mikron käteväksi:
*aamupuuro tottakai
*suklaan sulatus (riittävän alhaisella lämmöllä!)
*lihapulla- tai muun vastaavan taikinan maistiaispalan kypsennys
*sipulisilpun pehmennys lihapullataikinaan
*välipalat koululaisille: esim. lämpimät, päällystetyt riisipiirakat jne.
*napakoiden lisäkeporkkanoiden tms. keittäminen
*perunoiden esikypsennys

Ja lopulta vielä ohje "mitä kaapista löytyy"-mikrokeittoon. Siitä tuli muuten niin hyvää että oli pakko tehdä seuraava lautasellinen heti perään!




















Sekakeitto (yhdelle)
1/4 pss sipulikeittoaineksia
3 dl vettä
1-2 perunaa
paprikasuikaleita (pakastimesta)
kebabmurusia (pakastimesta)
tuoretta persiljaa (pakastimesta)
juustoraastetta (pakastimesta)

*Sekoita mikronkestävässä astiassa sipulikeittoainekset ja vesi. Kuutioi peruna pieniksi kuutioiksi ja sekoita mukaan. Kuumenna mikrossa täydellä teholla (600W) 6-7 min tai kunnes perunakuutiot tuntuvat lähes kypsiltä. Sekoita pari kertaa kuumennuksen aikana.
*Sekoita joukkoon jäiset paprikasuikaleet ja kebabmurut. Kuumenna vielä pari minuuttia.
*Lisää kuuman keiton pinnalle juustoraaste ja persilja. Odota hetki, kunnes juusto on sulanut eikä persiljakaan ole enää jäistä. Nosta varovasti pöytään ja nauti.

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Maksaa leivällä

Aina silloin tällöin Finelin ravintoainehakuun eksyessäni muistan, että maksa tekisi ihmiselle ilmeisen hyvää. Kerran kuukaudessa (tai vuodessa) edes. Myönnän olevani maksan vahvaan makuun hieman tottumaton, ja yleensä tyydytänkin maksantarpeeni joko ylivoimaisella lempieinekselläni tai erittäin satunnaisilla maksamakkaranokareilla. Edelliseen kategoriaan päätyy nyt kaupasta ostamani pasteija.






















Maksapasteijoissa ja -makkaroissa on muuten hurjasti eroja maksa- ja rasvapitoisuuden suhteen. Kannattaa vertailla! Itse päädyin Snellmannin Wanhan ajan maksapasteijaan, joka sisälsi sekä enemmän maksaa että vähemmän rasvaa kuin verrokkinsa. Ihan maksamakkaralle sekin maistuu.

Mitä makuun tulee, annan teille vinkin jota ylläoleva kuva esittää. Mainio tapa nauttia maksapasteijaa on laittaa sitä ruisleivän väliin kera rucolan - ja pienen määrän piparjuuritahnaa. Piparjuuri taittaa mukavasti liikaa maksaisuutta.

tiistaina, maaliskuuta 04, 2008

Ruoka- ja kahvilakulttuuria Hesarilta pohjoiseen

Keksin tänään etäopiskeluviikolleni ohjelmaa, kun opintotuki saapui ja saatoin lähteä tenttikirjani kanssa muuallekin kuin kirjastoon. Mielessä oli kaksikin uutta paikkaa, jotka pitäisi testata.

Cafe Luft Aleksis Kiven kadun ja Fleminginkadun kulmassa oli hurjan mukava yllätys ihan vain olemiseen. Viihdyin teekupin ja kirjan kanssa paikalla tunnin-pari, en tiedä tarkkaan, sillä niin viihtyisää tuossa kahvilassa oli istua ihan yksinäänkin. Viime kesänä avatun kahvilan tyyli on moderni ja valoisa, mutta ei yhtään päälleliimatun tai muovisen oloinen. Päivisin tarjolla on lounassalaatteja, iltaisin paikka muuttuu baariksi.

Viime perjantainen Nytin arvio taas ajoi Pelmenit-ravintolaan Kustaankadulle. Odotin keitinpiirasannosta innolla, ja olin vähän hämmentynyt saadessani eteeni seljankaa. Ajattelin kokin kuulleen tilaukseni väärin, lusikoin tyytyväisenä herkullisen sopan suuhuni ja jäin odottamaan laskua. Sainkin pöytääni pelmeniannoksen: jo itsessään runsas seljanka osoittautui alkusopaksi! Pelmenit olivat loistavia, ja koko menu maksoi tosiaan viisi euroa. Loistavaa, suosittelen!

Linssipasta kehittyy kelpoiseksi keitoksi

En yleensä ole "kuullota sipuli, lisää purkillinen tomaattimurskaa"-tyyppisten ruokien ystävä. Ruoka maistuu jotenkin... purkilta. Tuntuu kuin muita makuja ei saisi esiin, tomaattimurska ylittää kaiken. Kyllähän purkkitomaattisia kastikkeita ja keittoja syö, mutta melkoista polttoainetankkausta se useimmiten on. Silloin tällöin satun onnistumaan, joten jaksan sinnikkäästi yrittää kerta toisensa jälkeen.

Pari päivää sitten tein allaolevaa linssipastaa Hesarin ruokasivujen ja viimeisimmän Maku-lehden ohjetta yhdistellen. Kastikkeessa oli siis yksinkertaisesti sipulia, valkosipulia, ripaus sokeria, valkosipulimaustettua tomaattimurskaa, linssejä, oreganoa, pippuria ja suolaa. Lisäsin mukaan hieman balsamiviinietikkaakin välttääkseni purkkitomaattisyndrooman. Nautiskelin vieläpä vuohenjuuston kanssa. Vaan ei, ei vaan toiminut.




















Tästä sisuuntuneena päätin seuraavana päivänä tehdä tomaattista linssikeittoa, ja nyt sen täytyi olla parempaa. (Okei, oli pakko tehdä sitä koska kaapissa ei ollut muita aineksia.) Sisuuntuminen kannatti, sillä vaikka ainesosalista oli lähes sama pastakastikkeen kanssa, lopputulos oli muutaman juonenkäänteen ja ainesuhdemuutoksen jälkeen aivan erilainen! Maussa oli tasapainoisesti niin suolaista, makeata, hapanta kuin purkkitomaatin karvauttakin.





















Linssi-sipulikeitto (2 annosta)

2 sipulia
öljyä
2 rkl fariinisokeria
2 valkosipulinkynttä
1/2 tlk valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
1/2 l vettä
1 lihaliemikuutio
2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
1 dl punaisia linssejä
ripaus pippuria

*Leikkaa sipulit ohuiksi puolirenkaiksi. Hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa keskilämmöllä. Lisää kattilaan fariinisokeri ja sipulipuolirenkaat, sekoita, anna kuullottua hiljalleen miedolla lämmöllä. Lisää jonkin ajan kuluttua myös valkosipuli, sekoita. Sipulit saavat kuullottua kaikkiaan n. 20min.
*Lisää kattilaan tomaattimurska, nosta lämpöä hieman. Sekoittele minuutin-parin ajan. Lisää sitten 5 dl vettä, kokonainen lihaliemikuutio, balsamico, siivilässä huuhdellut linssit sekä pippuri.
*Anna kiehua n. 20min. Maista, mausta tarvittaessa. Tarjoa juustovoileivän kanssa.

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Kookosbanaanipirtelö

Kuva-arkistoni kätköistä löytyi sovellus Ylimuulin kuuluisasta banaanijäätelöstä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideani oli lisätä jäisten banaanipalasten joukkoon kookosmaitoa ja sauvasekoittaa juomaksi. Lopputulos oli mielestäni niin pirtelömäinen, että sen maidottomuutta ja lisäsokerittomuutta ei tosiaan huomannut. Esimerkiksi maitoallergisissa pikkulapsiperheissä tämä voisi olla suurta huutoa!



















Kookosbanaanipirtelö (kahdelle)
1-2 banaania
1-2 dl (kylmää) kookosmaitoa

*Paloittele ja pakasta banaani(t).
*Ota jäätyneet banaaninpalat huoneenlämpöön ja anna niiden pehmentyä hieman, n. 5 minuutin ajan.
*Laita palat kannuun ja lisää joukkoon tilkkanen kookosmaitoa. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita ja lisää kookosmaitoa, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva.