maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Mangochutney-suklaakakku

Keksin tässä päivänä muutamana, että mangochutney voisi toimia suklaakakun maustajana. Erilaisia hedelmiähän kakkuihin lykätään, ja chili ja suklaa on varsin tunnustettu makupari, joten miksei siis molempia yhtä aikaa. Hieman epäilytti chutneyn suolaisuus, ja epäilin myös chutneystä löytyvän valkosipulin eksoottisuusarvoa suklaan seurassa, mutta epäröinti oli turhaa. Kakusta syntyi jännä yhdistelmä makeaa ja vähän suolaista. Mikään mauste ei ponkaissut liiaksi läpi, edes se valkosipuli. Tuliselle herkän koemaistajan suuta poltteli, joten potkuakin siis löytyi. Leipomuksen ohjenuorana käytin 70-luku tarjottimella -kirjan perussuklaakakkuohjetta pienin muutoksin.























Mangochutney-suklaakakku

150 g voita
200 g taloussuklaata
1 1/2 dl sokeria
4 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
noin 1 dl mangochutneyta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun & jauhotukseen

*Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää joukkoon sokeri voimakkaasti vatkaten, anna jäähtyä hieman.
*Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kääntele taikinan joukkoon munavaahto sekä kuivat aineet.
*Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka tai piirasvuoka. Kaada noin puolet taikinasta vuokaan. Lisää sitten mangochutneyta vuokaan nokareina tasaisesti sinne tänne. Lisää vuokaan loppu taikina, sekoita halutessasi varovasti taikinaa ja mangochutney-nokareita vielä hieman niin, että mangohilloketta on varmasti joka puolella.
*Paista kakkua 175 °C:n lämmössä noin 25-30 minuuttia.
(*Kakun seurana voi tarjota halutessaan esim. vaahdotettua kermaa.)

torstaina, joulukuuta 10, 2009

Appelsiini-tomaattihummus

Hummushammasta kolotti, pöydällä nökötti appelsiininpuolikas. Niinpä oranssi appelsiinimehu sai maustaa kikhernetahnaa perinteisen sitruunaserkkunsa sijaan. Oranssinpunertavasta värimaailmasta intoutuneena lykkäsin tehosekoittimeen myös muutaman aurinkokuivatun tomaatin.























Pyöreä maku vaati vielä vähän kirpeyttä, joten lisäsin joukkoon vaaleaa balsamicoa. Valkosipulia ja oliiviöljyä toki löytyi myös joukosta. Lopputulos oli kohtuullisen toimiva, ainakin mukavaa vaihtelua perinteiselle sitruunahummukselle. Ainemääristä antakoon osviittaa vaikkapa tämä aiempi ohjeeni, nyt tosin etenin ohjetta muunnellessani lähinnä maistellen, lisäillen, maistellen ja vähän taas lisäillen.

Paputahnoja soisi syötävän leipien päällä yleisemminkin. Ovat kuitenkin melkoisen terveellinen vaihtoehto suomalaisittain perinteisemmille leivänpäällysteille!

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

Harmaa herkku

Viime aikoina olen herkutellut muutaman kerran helpolla, mutta ihan älyttömän koukuttavalla jäätelöannoksella. Jos kuulut siihen kaltaisteni joukkoon, joka jo pienenä tykkäsi kovissa karkeissa eniten siitä jauhomaisesta sisuksesta, toimii turkinpippurijäätelö taatusti.























Jauha perinteisiä salmiakkiturkinpippureita tehosekoittimella jauhoksi ja annostele mieltymyksen mukaan lautaselle vaniljajäätelön kera. Sekoita tasaiseksi tai lusikoi salmiakkijauhoa suuhun vuorotellen jäätelön kanssa. Nam!

perjantaina, joulukuuta 04, 2009

Lasagnea pöytään

Ruokaseuran toiveesta tehtiin tässä taannoin lasagnea. Sitä tulikin melkoinen määrä, kaikki ei mahtunut edes keittiön suurimpaan uunivuokaan. Kahdesta vuoasta syötiin kahdestaan aika monta kertaa, mutta maut olivat niin kohdillaan, ettei kyllästyminen ehtinyt iskeä. Ihan perinteinen jauhelihalasagne ei allekirjoittaneeseen riemulla uppoa, joten tällä kertaa sovellettiin joukkoon palvikinkkua. Kaarinalta sain idean lisätä tomaattikastikkeeseen myös fenkolia, joka ei maistunut läpi, mutta jonka ansiota ehkä oli se, että kinkku-tomaattikastike jo yksinäänkin oli todella maistuvaa.























Kinkku-pekonilasagne (reilu annos)

Tomaatti-kinkkukastike:
6 viipaletta (tai maun mukaan) pekonia
öljyä
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1/2 fenkolia
350 g palvikinkkua
500 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
1-2 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
(suurustetta, esim. Maizena)

Juustokastike:
voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
pari suurta kourallista juustoraastetta

Lisäksi:
öljyä tai voita vuokien voiteluun
lasagnelevyjä
juustoraastetta
mustapippuria

*Hienonna pekoni silpuksi. Laita puolet pekonisilpusta sivuun odottamaan. Laita loppu pekonisilppu kylmälle, suurelle paistinpannulle tai laakeaan kattilaan. Kuumenna, anna pekonien saada hieman väriä.
*Hienonna sipuli, valkosipuli ja fenkoli. Lisää ne pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Anna kuullottua välillä sekoitellen.
*Kuutioi palvikinkku pieniksi palasiksi. Lisää kuutiot pannuun, sekoittele parin minuutin ajan. Lisää sitten pannuun paseerattu tomaatti, vesi, viinietikka sekä sokeri. Sekoita, ja anna kypsyä kannen alla alhaisella lämmöllä, hiljaa kiehuen, sillä aikaa kun valmistat juustokastikkeen.
*Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. (Tai sekoita kylmässä kattilassa osa maidosta ja jauhot huolellisesti keskenään, sekoita kunnes maito-jauhoseos kuumenee.) Lisää maito huolellisesti vatkaten. Kuumenna, anna kiehua vähintään viiden minuutin ajan. Lisää joukkoon juustoraaste ja mustapippuri, sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut joukkoon.
*Maista kinkku-tomaattikastiketta, mausta tarvittaessa. Mikäli kastike on kovin juoksevaa, voit antaa nesteen haihtua tai suurustaa kastiketta esim. Maizenalla.
*Voitele uunivuoka/uunivuoat. Kaada ensin vuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta, lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle kerros tomaatti-kinkkukastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä jälleen kerroksella lasagnelevyjä. Jatka samaan tapaan, jätä viimeiseksi kerro kerros lasagnelevyjä. Älä täytä vuokaa aivan pintaan saakka : jätä muutaman sentin verran ylikuohumisvaraa. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta sekä sivussa odottava pekonisilppu.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 40-45 minuutin ajan.

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

Lempikahviloita

Tässä talven pimeydessä, kylmyydessä ja loskakelissä tekee aika usein mieli jäädä kodin lämpöön koko päiväksi. Aina se ei vain ole mahdollista, itsensä on pakko patistaa ulkomaailmaan. Onneksi ainakin Helsingin keskustan tuntumassa tarjolla on mukavia kotiluolan korvikkeita. Mikään ei vie ajatuksia yhtä tunnelmallisesti hetkeksi pois tuulisten katujen tuimasta kylmyydestä kuin kuppi hyvää teetä tai kaakaota lempikahvilassa. Kaamosahdistuksen karkoitukseen helsinkiläisittäin suosittelen paria tämänhetkistä talvisuosikkiani.

Cafe Aula sijaitsee Kampissa osoitteessa Malminrinne 2. Pienenpienen kahvila-baarin tunnelma on kaikkea muuta kuin kolkon aulamainen, kotoisa hämy kutsuu sivuun kadun vilinästä. Nettisivuja en löytänyt, mutta voin kertoa teille, että tarjolla on muun muassa toasteja ja muuta pientä purtavaa. Itse olen tyytynyt nauttimaan teetä: se tarjoillaankin asiakkaalle taidolla ja yksilöllisesti, omaan pieneen kannuun hauduttaen. Lasipurkeissa houkuttelevat teelehdet ovat kaukana pussiteemeiningistä.

Espresso Edge, Liisankatu 29, on kruununhakalainen kivijalkakahvila. Itse olen lumoutunut aiemmin muun muassa maukkaasta tonnikalatoastista, viimeksi ankean päivän taas pelasti kermainen kaakao. Paikasta tekee mieleenpainuvan myös värikäs sisustus ja rennon lämmin tunnelma. Juomien ja ruokien ääreen kannattaa löytää ajoissa, sillä kahvila on auki arkisin vain klo 19 saakka, viikonloppuisin ovet sulkeutuvat vielä aiemmin.

Kuulisin mielelläni vinkkejä muistakin lämpöisistä päivänpelastajakahviloista, Helsingissä tai muualla!

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Pikkujoulubrunssi

Joukko ruokafiilistelijöitä kokoontui yhteen brunssin merkeissä. Letkeästi aamupäivästä iltapäivään taittunut sunnuntaihengailun hetki oli ainakin minulle suuri valopilkku marraskuun harmaudessa. Liekö kasassa aineksia mihinkään muuhun kuin onneen, kun elimistöään saattoi voidella vaikkapa persikkaisella skumpalla, punajuurihummuksella tai suussasulavalla ranskalaisella voilla?























Paljon muutakin pöydästä löytyi, kuten kuva kertoo. Juustoa, juustoa, juustopiirasta, lohta, karhu- ja villisikasalamia, perunalettusia, kotitekoista näkkileipää, kakkuja, viiden sokerin fudgea, muffineja, joulutorttuja... Tällaiselle kokonaisuudelle kannattaa tosiaan varata aikaa, sillä nautinnollinen santsaaminen santsaamisen jälkeen on ehkäpä koko brunssistamisen sielu. Tällainen kohtuuttomuus on niin suotavaa, että paavikin varmaan sallisi sen.























Oma viemiseni oli salaatti, joka koostui tammenlehväsalaatista, viinisuolaheinästä, päärynästä, sinihomejuustosta ja granaattiomenan siemenistä.























Silkkaa taidetta lautasella, kiitokset!

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Tunnustuksia

Sain Pippurimyllyn Sannalta jokin aika sitten Kreativ Blogger -tunnustuksen, kiitos Sanna! Seitsemän tunnustuksen meemi lienee kiertänyt blogeissa jonkin aikaa, joten en heitä haastepalloa eteenpäin tällä kertaa, mutta voitte toki napata idean edelleen! Ajatuksena on siis kertoa itsestään seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

1. Sain ihan äskettäin lukulasit, ja nyt olen aivan Julie & Julia -fiiliksissä. Leffassa Julie näet laittaa lasit nenälleen aina istahtaessaan bloggaamaan - niin minäkin nyt!

2. Rakastan ravintolassa syömistä. Rakastan niin fine dining -paikkoja kuin pikaruokaloitakin. Hyvällä ruoalla on toki iso merkitys, mutta yhtä tärkeää on se itse ravintolaan menemisen ja siellä olemisen tunnelma. Tässä kiintymyksessä on jotain kestävää, sillä ravintolaruokailun riemu ei ole hälvennyt vaikka melko usein itseäni ulkoruokinkin. Lisäksi ahmin ravintola-arvosteluja ja tylsinä hetkinäni selaan Hesarin Oma kaupunki -palvelua vain tarkkaillakseni, onko jonkin lähialueen ravintolan olemassaolo jäänyt huomaamatta.

3. Olen yrittänyt patistaa itseäni kokkaamaan joskus sinisimpukoita, mutta jokin vain estää minua. En tiedä mikä. En usko, että se olisi edes kovin vaikeaa.

4. Kotikeittiössä kasaan sipulinkuoret aina ensin pöydänkulmalle ja vasta siitä jäteastiaan. Minusta se on käytännöllistä, sillä pöydänkulmalle on leikkuulaudalta lyhyt matka, mutta saan usein kuulla "sotkuisuudestani" noottia. Sotkuisuus, pyh, kotona se on lopputulos joka siisteystasossa merkkaa.

5. Olen ollut aivan koukussa kuluvan kauden Top Chef -ohjelmaan. Aiemmat kaudet ovat menneet minulta ihan ohi, mutta nyt harmittaa etten ole katsonut niitä. Tosi-tv, jossa ihan oikeasti ruoditaan vain makua, rakennetta, esillepanoa ja keittiötyöskentelyä! Mieletöntä!

6. Unelmoin salaattilingosta. Tiedän, että se on se on epäkäytännöllinen säilytettävä, eikä minulla ole sellaista juuri siksi että se ei vain mahtuisi mihinkään, mutta unelmoin siitä silti. Haluaisin pestä salaatinlehdet huolella, mutta helposti. Unelmoin myös yleiskoneesta, vaikkei sillä pienessä taloudessa oikein mitään teekään.

7. BBC Good Food on mielestäni inspiroivimpia, ellei jopa inspiroivin ruokasivusto maailmassa. Silti olen kokeillut sen ohjeilla vain yhtä tai kahta ruokaa. Usein kauniit kuvat saavatkin toimia ennen kaikkea ideoiden lähteenä.


keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Uunissa tuoksuu makkara

Meidän noin kahden hengen ruokataloudessa minä olen useammin se ruoka-asioissa ideoiva ja innostuva osapuoli, toinen on toki mielellään mukana. Silloin tällöin onkin jännää heittäytyä sivuun roolistaan ja odottaa, mitä pöytään tulee kun itse päättää pysytellä sivussa.

Tällä kertaa pöytään päätyi porkkanaraastetta, perunamuusia ja uunimakkaraa. Uunimakkaran tekoon lienee jokaisella vähän oma tapansa, itse sain maistaa tätä kyseistä makuyhdistelmää jo toiseen kertaan. Olen vakuuttunut.























Uunimakkaraa luoteisuusimaalaisittain

1 pkt Kabanossia
1/2-1 sipuli
Auran sinappia
juustoraastetta

*Halkaise makkarat pitkittäin ja asettele uunivuokaan tasainen puoli ylöspäin.
*Hienonna sipuli. Levitä makkaroiden pintaan reilu kerros sinappia. Levitä sitten päälle sipulisilppu ja lopuksi juustoraaste.
*Kypsennä uunimakkaroita 200°C:ssa noin 20-30 minuutin ajan tai kunnes juusto on kullanruskeaa.
*Tarjoile perunamuusin ja ananaspaloilla höystetyn porkkanaraasteen kera.

(Kääks! Nimesin juuri ruokalajin romantisoiden ajatusta ruokataloudenpuoliskon lapsuuden makumaailmoista, kunnes tyyppi juuri minuutti sitten tokaisi "se ohje on muuten jostain netistä"... :D)

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Välimeren suolainen tuulahdus

Note to self #1: Jos piiraaseen laittaa runsaasti fetaa, piiraaseen ei kannata laittaa muuta suolaista.
Note to self #2: Aurinkokuivatut tomaatit ovat suolaisia.























Rakenne ja maku muuten olivat kuitenkin niin kohdillaan, että kaverilta saatu loisto-ohje ansaitsee tulla jälleen mainituksi. Tällä kertaa siis täytteenä 200 g pakastepinaattia, pätkä purjoa sipulin puuttuessa, 200 g fetaa (kannattaa siis esim. liottaa tässä kombossa hieman vähemmän suolaiseksi), n. 50 g hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä muna-kermaseos sitruunamehuineen ja pippureineen. Täytteen ainesvaihdoksia lukuunottamatta mentiin aika tarkalleen blogissa aiemmin esitellyn lohi-pinaattipiiraan tapaan.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Tomaattinen lihapullapasta

Jääkaapissa nököttävälle purkille punaista pestoa piti keksiä käyttöä. Vihreän olisin ehkä sutinut jonkinlaisen kalan päälle, mutta punainen assosioitui jauhelihaan. Niinpä pesto päätyi lihapullataikinaan.

Lihapullat puolestaan päätyivät antamaan makua paseeratulle tomaatille, ja lopulta koko komeus nautittiin kastikkeena spagetin kanssa. Mikäli haluaa pullien säilyvän ehjinä, lienee taikinan koostumusta tarvis kehittää hieman edelleen, mutta tällä erää ainakaan minua ei haitannut, että osa lukuisista lihapullista hajosi sakeuttamaan kastiketta osan säilyessä kokonaisina. Ruoka maistui ennen kaikkea täyteläisen tomaattiselta, pesto ei varsinaisesti erottunut joukosta. Se toi kuitenkin ruokaan makua, sillä suolaa tai liemikuutioita en lisännyt mukaan.























Tomaattinen lihapullapasta
(neljälle)

3/4 dl korppujauhoja
n. 1 dl vettä
1 muna
n. 10 cm pätkä purjoa
1/2 prk (n. 100g) punaista pestoa
400 g (naudan) jauhelihaa
voita paistamiseen
500 g paseerattua tomaattia
n. 4 dl vettä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
mustapippuria
(merisuolaa)

spagettia, vettä, suolaa

tarjoiluun juustoraastetta

*Sekoita kulhossa korppujauhot ja 1 dl vettä. Anna korppujauhojen turvota sillä aikaa kun hienonnat purjon mahdollisimman pieneksi. Lisää kulhoon purjo, kananmuna ja pesto, sekoita. Lisää jauheliha ja sekoita, kunnes jauhelihan rakenne on muuttunut tasaiseksi ja tiiviiksi. Muotoile taikina pieniksi lihapulliksi.
*Kuumenna suurella pannulla voita, kunnes se on väriltään kullanruskeaa. Ruskista parissa erässä lihapulliin kaunis pinta pannulla. Kokoa sitten pannulle kaikki ruskistetut pyörykät ja lisää paseerattu tomaatti sekä vettä. Mausta sokerilla ja etikalla. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Valmista sillä välin spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.
*Mausta valmis kastike vielä pippurilla ja halutessasi suolalla. Tarjoile spagetin ja juustoraasteen kera.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Avokadosalaatti ja aurinko talven keskellä

Syksyn mittaan uusista ruokaohjeista innostuminen ja etenkin niiden kokeileminen on ollut hieman hakusassa. Välillä edes lempipuuhani eli keittokirjojen metsästys ja selailu ei ole meinannut houkuttaa. Vähitellen ruoka on kuitenkin alkanut palata uniin ja unelmiin. Eräänäkin yönä leivoin hartaasti korvapuusteja, joita täytin mustikoilla... mielenkiintoista! Tunteen katoamisen saattoi todeta jokseenkin ohimeneväksi viimeistään, kun vuosia kyttäämäni helmi osui vastaan rutiinikierroksella Kirjatorin ale-pöydässä.























70-luku on minulle Iso Juttu, ihailen aika monia sen ajan Suomi-ilmiöitä aina väreistä ja tyyleistä terveyskeskusjärjestelmään. Joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja 70-luku tarjottimella on luonnollisesti ollut hankintalistalla jo pidempään. Tekijäkaartista löytyvät muun muassa tutkijat Minna Sarantola-Weiss ja Christina Aaltio, joten uskottavia arkikuvauksia 70-luvun arjesta ja yhteiskunnasta osasin odottaa, ja niitä sain. En ollut kuitenkaan osannut kuvitella, kuinka laajan ja houkuttavan reseptikokoelman kirjan kannet sisäänsä kätkisivät! Kyse ei ole vain hassuista kuriositeeteista, vaan oikeasti toimivan oloisista arkiruoista, jotka saavat hihkumaan innosta. Mahtava keino aikamatkailla!

Ensimmäiseksi toteutukseen pääsi avokadosalaatti. Katkaravun, omenan ja avokadon yhdistelmä on varmaankin vuosikymmeniä sitten tihkunut nykyistä enemmän eksotiikkaa, mutta raikkaus ja yhdistelmän toimivuus on pysynyt ennallaan tähän päivään! Elintason noususta kertokoon se, että juhlatarjottavien osiosta bongattu ape päätyi nyt juhlavaksi arkiruoaksi perunoiden ja lehtisalaatin seuraan ;).























Avokadosalaatti

2 avokadoa
1 hapahko omena
sitruunamehua
1 pala purjoa
200 g kuorittuja katkarapuja
(1 dl hienonnettua tilliä, tämän jätimme omasta versiostamme pois)

Kastike:
2 dl kevytranskankermaa (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl majoneesia + 1 dl kermaviiliä)
mustapippuria, sitruunamehua (tai 1/2 tl sitruunapippuria)
pari tippaa chilikastiketta
ripaus sokeria
ripaus suolaa

*Halkaise ja poista avokadoista kivet ja kuori. Lohko hedelmä reiluiksi paloiksi. Kuori ja paloittele omena. Purista avokado- ja omenapalojen päälle sitruunamehua.
*Hienonna pieni pala purjoa ja sekoita joukkoon. Lisää sulatetut ja valutetut katkaravut. (Hienonna joukkoon tilli.)
*Valmista kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Lisää kastike salaatin joukkoon ja anna makujen tasoittua viileässä hetki ennen tarjoilua.

Aaltio, C., Warpula, K., Sarantola-Weiss, M. & Salonen, T. 2002. 70-luku tarjottimella. Schildts.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Spagettitaivas

Blogitaukoilun maailmasta on pakko palata maisemiin, sillä nyt on tullut kokattua vaatimattomasti ilmaistuna niin järjettömän mahtavan hyvänmakuista ruokaa.

Tarina sai alkunsa, kun usean päivän reissailun ja ravintolaruokinnan jälkeen palasin kotiin. Lähikauppareissulta toivoin aineksia johonkin oikein kotoisaan ja arkiseen, ja keittiökumppani ehdotti tähtäämistä tonnikalapastan suuntaan. Kermahyllyllä otin muuten vain kiinnostuksesta käteeni Valion Kippari-ruokakerman, ihan vain lukeakseni mitä tuote pitää sisällään. Yllätyin ainesosalistan suhteellisesta lyhyydestä niin, että hetken mielijohteesta tuote lähti kokeiluun. Kotona kokeilut jatkuivat, kun sitruunamehun puutteessa heitin kastikkeeseen piparjuuritahnaa. Kun spagetit kiireessä vielä kannettiin pöytään juuri ja juuri riittävän kypsinä eli täydellisinä, olivat hekuman ainekset kasassa.

Ruokailuhetken ääniraita koostui lähinnä ihastuneista huokauksista. Sekä tänään että toissapäivänä, sillä ensimmäisen satsin jälkeen maltoimme odottaa jopa kaksi vuorokautta ennen seuraavan kokkaamista...















Tonnikalaspagetti à la A & J (2-3 annosta)

spagettia
voita tai öljyä
1 sipuli
1 tl kapriksia
100 g (1/2 pss) vihreitä pakastepapuja paloina
1 tlk (2,5 dl) savujuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa ja sulatejuustoa)
1 tl piparjuuritahnaa
(vettä)
1 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
mustapippuria

*Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsäksi. Valmista sillä aikaa kastike.
*Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua rasvatilkassa pannulla tai laakeassa kattilassa. Hienonna kapriksia hieman ja lisää ne pannulle. Lisää pannulle jäiset pavut ja sekoittele, kunnes pavut ovat sulaneet ja sipuli pehmentynyt.
*Lisää pannulle kerma ja sekoita joukkoon piparjuuritahna. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Maista, lisää halutessasi piparjuuritahnaa. Lisää tarvittaessa myös vettä, jos kastike on liian paksua.
*Sekoita joukkoon tonnikala ja kuumenna, mutta älä enää keitä. Tarjoile spagetin kanssa.

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Mukavuusruokaa

Keltaisen keittiön Martina haastoi minut kertomaan mukavuusruoistani.




















Minun mukavuusruokiini liittyy kaksi määrettä: ne ovat mukavia siksi, että ovat äärettömän helppoja koota kasaan, ja toisaalta ne ovat mukavia siksi, että niissä on jotain pientä luksusta.

Munakas on paitsi helppo ruoka, myös monen sellaisen päivän pelastus, kun kaapista ei löydy oikein mitään. Jos kaapista löytyy juustoa, munakkaasta tulee mehevä mukavuusruoka. Munakas kannattaa valmistaa Kulinaarimurulan lyömättömällä ohjeella.
























Toinen mukavuussuosikki on jotain niinkin yksinkertaista kuin voileipä hyvällä juustolla, tomaattiviipaleilla ja ripauksella sitruunapippuria tai yrttisuolaa. Helppoutta tuskin kiistää kukaan, mutta tällä erää kyse onkin enemmän luksuksesta. Näin opiskeluvuosinani leivän ostosta on tullut harvinaista herkkua, juustosta nyt puhumattakaan, ja tomaateille taas olen hieman allerginen enkä niitä siten voi joka leivällä nauttia. Kuvan kombo tuntuu siis luksusmukavuudelta edelleen, vaikka pikku hiljaa ruokavalioni onkin ollut taas muuttumassa leipäpainotteisemmaksi.

Tarttukaa mukavuushaasteeseen, jos se ei ole vielä blogissanne poikennut!

Mitä leipälinjaan tulee, tullee se jatkumaan lähiaikoina. Mukavuudesta voi toki olla montaa mieltä, sillä tiedossa on putkiremontti, jonka aikana kotini keittiö on käytännössä pois pelistä. Jo pelkkä remontin ajattelu lienee yksi selitys sille, että kokkausinto on ollut viime aikoina hieman kadoksissa. Kun soppaan lisää tämän syksyn monet muut kiireet, on lähiaikoina luvassa uneliasta horrostilaa tämän blogin osalta. Tiedossa siis lähiaikoina postauksia varsin harvakselti, tilanteen jälleen eläessä toivottavasti tiuhemmin!

tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Tiedä tämä, kun mielessäsi on purkki tonnikalaa ja salaattikulho

Ehkä kuulut kanssani samaan joukkoon: niihin, joiden mielestä tonnikalasalaatti maistuu ihan hyvältä, mutta jotenkin vaan niin... tonnikalasalaatilta. Siksipä tunasalaatti ilman muttia vaatii salaisuuksien selvittämistä. Ja keittiössä salaisuudethan selviävät vain kokeilemalla.

Viinietikalla maustettu tonnikala on ehdottomasti kova juttu. Tämän kesän ja alkusyksyn salaatit ovat kuitenkin piirtäneet keittiömieleeni uuden absoluuttisen totuuden: tonnikalasalaattiin kuuluu laittaa paitsi mitä huvittaa, myös omenaa ja viinirypäleitä. Amen.

lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Suklaa-suolapähkinäkeksit

Olen tenttiinlukijana aika poukkoileva ja levoton. Tiedän, että parhaaseen tulokseen pääsen, jos voin pitää pienen tauon noin tunnin välein ja tiedän, että etenkin leipominen on mitä parasta tauontäytettä. Väitän että taikinan sekoittelu on aina hyvästä, vaikka tauko vähän pienestä isommaksi venähtäisikin...

Suklaa-suolapähkinäkeksien idea syntyi Kirsin keittiön suolapähkinäsuklaaohjeesta. Raaka-ainerepertuaaristani nyt puuttunut kananmuna olisi tehnyt murenevalle koostumukselle hyvää, joten lisään sen ohjeeseen, mutta maku oli todellakin kohdallaan!























Suklaa-suolapähkinäkeksit (n. 15 suurta pikkuleipää)

100 g pehmeää voita
0,75 dl rypsiöljyä
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl suolapähkinöitä

*Vaahdota kulhossa voi, öljy, sokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi ja kuohkeaksi. Sekoita joukkoon muna.
*Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe, sekoita sitten voi-sokerivaahdon joukkoon.
*Lisää sekoittaen joukkoon suolapähkinät.
*Anna taikinan vetäytyä 1/2 h jääkaapissa.
*Muotoile taikinasta suurehkoja pikkuleipiä leivinpaperoidulle uunipellille, esimerkiksi siten että yhdelle pellille mahtuu 9 pikkuleipää.
*Paista 200°C:ssa uunin keskitasolla 7-8 minuutin ajan.

maanantaina, elokuuta 31, 2009

Kaalikääryleet

Kaalikääryleiden valmistusta pidetään hieman aikaavievänä puuhana, mutta paljon aikaavievempi oli se kuukausien ja vuosien juoksu, jonka aikana suunnittelin tarttuvani tuohon suomalaiskansalliseen haasteeseen. Niinpä kääryleiden valmistus lopulta yllätti minut leppoisuudellaan.
























Makukin oli lempeän maukas, lopputulos siis lähenteli sukulaistätini Taimin ihania kaalikääryleitä. Söin niitä muutamia vuosia sitten, juuri muutettuani uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Nyt opiskelemaan muutti siskoni, joka yhtä lailla sai kaalikääryleitä tervetuliaistoivotuksekseen!
























Kaalikääryleet (kuudelle/n. 24 kpl)

1 dl puuroriisiä
keitinvettä ja pala kasvisliemikuutiota
1 suurehko valkokaali
keitinvettä ja ripaus suolaa
1 dl kermaa
3/4 dl korppujauhoja
2 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl meiramia tai oreganoa
400 g jauhelihaa
siirappia

*Keitä riisi pakkauksen lisäkeriisiohjeen mukaan liemikuutiolla maustetussa vedessä.
*Koverra kaalista irti kanta ja aseta kaalinpää kattilaan. Kiehauta vesi esimerkiksi vedenkeittimessä ja kaada kattilaan. Ei haittaa, vaikka kaalista vain puolet peittyisi veteen, sillä voit käännellä kaalinpäätä keittämisen aikana. Mausta kaalin keitinvesi ripauksella suolaa ja anna veden kiehua hiljalleen. Irrota kaalin lehdet yksitellen sitä mukaa kun ne pehmenevät, aseta lautaselle odottamaan. Käytä irroittamiseen esimerkiksi kahta kauhaa tai lusikkaa, sillä veitsi tai haarukka voi tarpeettomasti rikkoa lehtiä.
*Kun lehdet alkavat vaikuttaa liian pieniltä kääryleiden tekoon, nosta jäljelle jäänyt keskiosa kattilasta ja hienonna se täytettä varten. Säästä keitinliemi, sillä sitä mahdollisesti tarvitaan paistovaiheessa.
























*Sekoita kulhossa korppujauhot ja kerma. Lisää mausteet, jauheliha ja hienonnettu kaali, sekoita. (Mukaan voit sekoittaa myös yhden hienonnetun, kuullotetun sipulin.)
*Täytä kaalinlehdet. Leikkaa tarvittaessa veitsellä lehden tyvestä pieni pala kovaa lehtiruotia pois. Aseta lehden koosta riippuen 1-3 rkl täytettä kaalinlehdelle. Taita lehden alaosa täytteen ylle. Taita sitten lehden sivut tiiviisti täytteen ylle. Rullaa tiiviiksi kääryleeksi.












*Aseta kääryleet vieri viereen voideltuun uunivuokaan. Kaada kääryleiden päälle siirappia reiluina noroina.
*Kypsennä kaalikääryleitä 225°C:ssa tunnin ajan. Puolivälissä paistoaikaa käännä kääryleet, valuta halutessasi vielä toisellekin puolelle siirappia. Valele lisäksi kääryleiden päälle uunissa irronnutta lientä sekä tarvittaessa vielä kaalin keitinlientä, jotta ne eivät kuivu.
*Nauti kaalikääryleet puolukkahillon kera.

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Tomaatteja, tomaatteja!

Se on punainen, pyöreä ja sitä kannattaa syödä nyt.

Anna-lehden tomaattipiiraan ohjeen löysin autenttisesta 90-luvun reseptikortista. Kerran aiemmin olen leiponut piiraan Annan parhaat -kokoomakirjan ohjeella, mutta nyt löysin siis alkulähteille.Täytettyjen tomaattien ohje taas on Helsingin Sanomien tunnustetusta Ruokatorstai-teoksesta. Tunnustusta ansaitsee sekin tosiasia, että jos kirja on yhtäällä ja keittiö toisaalla, voi ohjeen kerrata nettiarkistosta. Näin hyville ohjeille suotakoon vielä vähän lisää palstatilaa, tässä näin nääs.
























Tomaattipiiras (vuoan halkaisija 25-27 cm)

Pohja
4 1/2 dl jauhoja (tai jauhoja + leseitä/hiutaleita)
1/2 tl suolaa
hyppysellinen sokeria
125 g voita
5 rkl kylmää vettä

Täyte
3 rkl Dijon-sinappia
3 dl juustoraastetta
5-7 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
(ripaus suolaa)

*Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Nypi voi jauhoseokseen murumaiseksi. Lisää kylmä vesi, sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa 1 tunnin ajan.
*Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne oliiviöljyyn.
*Painele taikina ohueksi pohjaksi (voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun) piirasvuokaan. Jätä reunat melko mataliksi. (Mikäli taikina jää paksunoloiseksi, voit esipaistaa sitä esimerkiksi sen aikaa, kun uuni lämpenee 225
°C:een.)
*Levitä piiraan pohjalle reilu kerros Dijon-sinappia ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle ohuet tomaattiviipaleet. Ripottele tomaateille kuivattu basilika, pirskota pinnalle valkosipulilla maustettu oliiviöljy. Rouhi pinnalle mustapippuria ja halutessasi merisuolaa.
*Paista 225°C:ssa noin 20-25 minuuttia.
(*Ripottele piirakan pinnalle ennen tarjoamista suikaloituja basilikanlehtiä.)
























Täytetyt tomaatit (kolmelle, tai kahdelle oikein nälkäiselle)
6 suurta tomaattia
1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3-5 dl sieniä (tai kourallinen kuivattuja sieniä)
100 g savukinkkua
4 rkl tuorejuustoa
yrttimaustetta: esim. kuivattua basilikaa tai tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuria
juustoraastetta tai juustoviipaleita

*Leikkaa tomaattien pohjasta viipale ja koverra tomaateista sisus.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, pilko sienet, kuutioi savukinkku. Kuullota sipulia, valkosipulia ja sieniä öljyssä viitisen minuuttia. (Mikäli käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ja tilkka nestettä pannuun kuullotettuasi ensin sipuleita hetken aikaa. Nesteenä voit käyttää tomaattien sisuksen mehua.)
*Sekoita joukkoon kinkku ja tuorejuustoa sen verran, että saat sakeahkon mutta lusikoitavan seoksen. Mausta maun mukaan.
*Jaa seos tomaatteihin ja lisää pinnalle juusto. Kypsennä 200°C:ssa noin 15 minuuttia.

torstaina, elokuuta 13, 2009

Mansikka, herukka, vattu ja moni muu

Ruokataloutemme matkasi viime viikonloppuna keskisemmän Suomen suuntaan kotikotikyläilylle. Paluumatkalla pysähdyimme toisiin sukulaisiin keräämään punaherukoita mehuntekoon. Suurkiitokset vielä kerran sinne Valkeakosken suuntaan!

"Aika keski-ikäistä", totesi siskoni mehuaikeistamme, mutta minä väitän, että jo oli aikakin, onhan tässä tullut kaikenlaista kotipuuhailua harrastettua muutenkin vuosikaupalla. Marttailu tekee sitä paitsi ihmisen onnelliseksi. (Anglismien ystäville tiedoksi, että paljonpuhuttu homing on lähellä sitä mitä yritän sanoa. Käytännöllisyyden ystäville tiedoksi, että oman mehun tekeminen on myös kaikin puolin järkevää. )
























Mehun ohjetta vilkuiltiin DanSukkerin sivuilta, mutta lopulta sillä oli melko vähän yhteyttä todellisuuden kanssa, sillä halusimme sakeamman ja vähäsokerisemman lopputuloksen. Kattilaan laitettiin siis kerrallaan 3 litraa herukoita ja muutama desilitra vettä. Kattilan sisältöä keiteltiin kunnes marjat olivat muuttuneet haalean värisiksi - antaneet siis mehulle kaikkensa. Siivilöinnin jälkeen mehu kiehautettiin kattilassa uudestaan sokerin kanssa. Sokeria meni eri eriin vaihdellen muutaman desin verran. Lopputulos oli mukavan tiivistä ja tulee siis olemaan käytössä riittoisaa.

Äitini tekee mehun aina mehumaijalla ja säilöö lasipulloihin kylmiösäilytykseen. Itse tein homman nyt täysin päinvastoin olosuhteista ja tarvikkeista johtuen: kattilassa keittämällä ja pakasterasioihin pakaten. Pakastus on kätevää kiireiselle, tottumattomalle tai tumpelolle, sillä pakastaessa tuotteen mikrobiologisesta säilyvyydestä ei tarvitse nähdä painajaisia. Rasioiden pesu siis riittää, ja sokerin määrän kanssa saa olla aika vapaamielinen. (Perushygieniasta pitää toki huolehtia, mutta koskapa ei.) Pakastaessa syksyn satoa kannattaa muistaa käyttää tuotteet ensin jääkaapissa jäähtymässä. Pakastimen puolella nollan alle mennään silloin nopeammin, ja sisällön laatu pysyy parempana.



















Pakastimeen pakkasin myös torilta äsken ostamiani mansikoita ja vadelmia. Vatut menivät sellaisenaan, sokeriripauksen kanssa, mutta kesän viimeiset mansikat maistuvat jo aika kypsille, joten raakaviipaloinnin sijaan kiehautin ne puolitettuina kattilassa pienen vesitilkan ja sokerin kanssa. Eivätpä entsyymit pääse kypsyttämään mansikoita entisestään. Erotuksena mehun tekoon on tietysti se, että kyse on kiehautuksesta, sillä mansikanpalat on tarkoitus pitää jotakuinkin syötävinä. Mehua prosessissa tosin irtoaa jonkin verran, mutta kyseessähän on vallan mukava sivutuote. Jäähtyneet rasiat pakataan jääkaapin kautta pakastimeen.

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Pähkinöinä!

Ruoka-aineisiin hurahtaminen on joskus kausittaista. Keväällä rouskin parsakaalia, alkukesästä tulee aina kevätsipulimania. Viimeisimpänä olen sisäistänyt suolapähkinöiden loistavuuden ruoanvalmistuksessa.

Kuvilla höystetyt reseptit ovat enemmän tai vähemmän aasialaishenkisiä. Pad Thaita kokattiin kolmen hengen porukalla, innoitus tähän puuhaan tuli Celia Brooks Brownin kauniista New Vegetarian -kirjasta (...joka on ollut minulla moraalittoman pitkään lainassa eräästäkin kotikirjastosta...). Porkkana-pähkinä-riisinuudelit syntyivät kaapintyhjennys- ja lounastarpeeseen. Loppubonarina kuvaton ohje tomaattikeittoon, jota keittelin kun yritin jäljitellä kesäisessä Roskildessa maistamaani tomaatti-pähkinäkeittoa. Aika hyvin pääsin jäljille, joten kiitokset sille lentopalloseuralle, joka tuota herkkua niin inspiroivasti kaupitteli!
























Pad Thai
(ohje tässä suurinpiirtein kirjan mukainen, riittäisi hyvin parille hengelle, itse lisäsimme nälissämme nuudeleita paaaaljon lisää)

4 rkl kasviöljyä
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g leveitä riisi- tai munanuudeleita (kuivapaino), ohjeen mukaisesti muutaman minuutin ajan kiehautetussa vedessä liotettuja ja valutettuja
100 g lehtivihannesta: esim. romaine-salaatin tapaista vahvaa salaattia suikaloituna
1 suuri porkkana karkeaksi raasteeksi raastettuna
4 rkl tamarinditahnaa ja/tai 2 rkl limetinmehua
4 rkl sweet chili -kastiketta tai chilijauhetta+sokeria
3-4 rkl soijakastiketta
100 g pavunituja, esim. mung-pavun ituja

tarjoiluun suolapähkinöitä (sekä hienonnettua kevätsipulia ja korianteria)

*Kuumenna wokkipannu hyvin kuumaksi, lisää öljy. Lisää nuudelit ja munat, sekoita kuumalla pannulla jatkuvasti nostellen noin kahden minuutin ajan, kunnes munat ovat hieman kypsyneet. Lisää loput ainekset ja wokkaa edelleen 3-5 minuutin ajan. Jaa kulhoihin ja tarjoile pähkinöiden kanssa.
























Riisinuudeleita porkkanan ja pähkinän kera
(1 annos)

ohuita riisinuudeleita nälän mukaan
keitettyä vettä

2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl chilikastiketta
1 pieni omena kuutioituna
kourallinen suolapähkinöitä

*Laita riisinuudelit kuumankestävään kulhoon, kaada päälle kiehuva vesi ja anna liota muutaman minuutin ajan, valuta.
*Leikkaa porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli. Kuullota pannulla rypsiöljyssä porkkanaviipaleita ja valkosipulia parin minuutin ajan. Lisää mausteet, omena ja suolapähkinät, sekoita. Lisää riisinuudelit, sekoita jälleen ja anna koko seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Nauti.

Pähkinäinen tomaattikeitto

tilkka öljyä
1 sipuli
1 rkl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl curryjauhetta
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
5-7 dl vettä
ripaus sokeria
2 tl tummaa balsamiviinietikkaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
suolaa, pippuria

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä kattilassa öljytilkassa. Lisää juustokumina, korianteri ja curryjauhe ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa. Lisää sitten tomaattimurska siivilän läpi painellen sekä vettä enemmän tai vähemmän, tarpeen mukaan. Mausta sokerilla ja balsamiviinietikalla. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia. Lisää suolapähkinät. Lisää vettä tarvittaessa, kiehauta, maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

Hampparilaakson salaisuudet

Kotitekoiset hampurilaiset ovat haaste. Sämpylöistä, jauhelihapihveistä ja täytteistä saa aikaiseksi hyvän aterian, mutta jotenkin tähänastiset kotihampurilaishetkeni eivät ole onnistuneet tavoittamaan sitä rouhean muhkeaa makua ja fiilistä, jonka ravintolassa saa kunnon hampurilaisannoksen tilatessaan. Toisin oli nyt. Neljän hengen porukalla onnistuimme luomaan burgeriharmonian, joka veti tunnelman hartaaksi.
























Onnistumisen perimmäinen salaisuus on tietysti kokeillekin aina jossain määrin arvoitus, mutta erityismaininnan ansainnevat...
...hyvin vaivattu, tiivis ja yksinkertainen pihvimassa, ronskisti ruskeaksi paistettuina pihveinä.
...hienonhieno sipulisilppu hampurilaisten välissä: kun silpun läpi valuttaa kiehautettua vettä siivilässä, kitkeryys katoaa.
...itsetehty majoneesi, nam!
...paistetut kananmunat.
...kaupan hampurilaissämpylät: ainakaan mun kotikokkitaitoni kun eivät riitä leipomaan yhtä aitoa vehnähöttöä! Sämpylöihin saa makua ja rapeutta, kun puolikkaat käyttää kuumalla pannulla pihvin- ja kananmunanpaiston jälkeen.
...ohessa tarjotut kotitekoiset ranskalaiset.
...itsekasvatettu salaatti ja torilta ostetut luomutomaatit.
...Valion uusi Cheddar-Aamupala- juusto, joka on muuten todella autenttisen makuinen tuote.
























Ranskalaiset ja majoneesi olivat oma osuuteni aterian valmisteluista. Ranskikset olen postannut jo aiemmin, samoin yhden majoneesinkin, mutta ohessa ohje tämänkertaiseen kastikkeeseen.

Sinappinen majoneesi

2 munankeltuaista
2-3 tl dijon-sinappia (karkeaa ja/tai tavallista)
2-3 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
3 dl rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
(ketsuppia)

*Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. (Voit halutessasi lisätä sinappia ja etikkaa ensin vähemmän, sillä voit tarvittaessa maustaa niillä myös valmista majoneesia.)
*Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa.
*Mausta suolalla. Voit halutessasi vielä sekoittaa joukkoon myös etikkaa tai sinappia.
*Halutessasi voit sekoittaa valmiiseen majoneesiin ketsuppia, jolloin se sopii erityisen hyvin hampurilaisten välissä tarjottavaksi.

perjantaina, elokuuta 07, 2009

Terveisiä turskarannikoita myöten

Uneliaan blogin kahdeksi kuukaudeksi venähtänyt kesätauko on kulunut kesämeiningeissä kotimaassa ja ulkomailla reissaten.

Kesäkuussa löysin itseni istumasta samassa vaasalaisessa ruokaravintolassa kuin metallisuuruus Manowar, joka pian sen jälkeen nousi naapurikaupungin festarilavalle. Juhannus-Savossa nautittiin setäni pyytämiä ja savustamia muikkuja kera ruisleivän. (Ja väitän kokemuksen olleen Manowaria mahtavampi :D.) Heinäkuun korvalla nokka suunti jo perinteeksi muodostuneeseen Tanskan Roskildeen. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on ainutlaatuinen ruokafestari, jossa toki siinä lautasellisen ohessa voi nauttia melkoisen hyvistä bändeistäkin.



















Kesän varsinainen Reissu oli kuitenkin heinäkuun lopun vapaaehtoistyöleirimatka Keski-Norjan rannikolle. Atlantin humistessa vieressä, maailmanrauha mielessämme, kunnostimme polkuja ja kiviaitaa kahden viikon ajan. Työnkuvaan kuului myös kasvimaan kitkemistä ja harventamista. Tällaiselle kerrostaloasukille kuohkean mullan möyhentäminen oli ihan mahtavaa! Harvennuskohtalon saaneet nauriit myös maistuivat melkoisen hyviltä.
























Eräänä iltana meille järjestettiin juhlaillalinen: paikallinen sukeltaja-kalastaja oli noutanut meille meren pohjasta hurjan määrän kampasimpukoita! Ruokablogeissakin vallinneen kampasimpukka-hypen tunteneena koko tilanne tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta: päästä nyt maistamaan tuota ihmettä pari tuntia sitten pyydettynä! Ja hyvältähän simpukat maistuivat: kuorellaan lepäävät valkoiset herkut maustettiin valkosipulivoilla, suolalla ja pippurilla ja käytettiin uunissa muutaman minuutin ajan.
























Vitsailu turskarannikoista kävi toteen, kun matkasimme kalastajalaivalla läheiseen saareen ja matkan varrella muutama meistä kokeili onneaan pitkälläsiimalla kalastaen. Hyvä onni kävikin: saaliiksi saatiin kaksi suurta turskaa, sekä viisi seitä, jotka oheisessa kuvassa nousevat samasta siimasta komeasti perä perään. Paikallinen maanviljelijä-Knut fileoi kalasaaliin ja kypsensi fileet nuotiolla folionyyteissä. Nuotiokypsennetty turska oli niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan - ehdottomasti yksi retken kohokohtia!
























Norjalaiset tykkäävät juustosta. Erityisesti mysostista, tuosta herasta valmistetusta ruskeasta makeansuolaisesta erikoisuudesta. Itse opin kyllä syömään mysostia, mutta sen suuren makeuden vuoksi en osannut sitä leivän päällä sen kummemmin harrastaa. Leirin keskieurooppalaisempi edustus sen sijaan diggaili suurestikin - ihmekös tuo, samat tyypit kun syövät hilloa leivän päällä _joka_ aterialla!

Vuohia laiduntaa Norjan vehreydessä runsaasti, minkä saattoi huomata myös kaupan hyllyllä. Pehmeää, taivaallisen makuista vuohentuorejuustoa oli pakko kantaa Koti-Suomeen saakka, ja jos olisin toiste törmännyt alkureissun tuttavuuteen, vuohenmaitotetroihin, olisin niitäkin kantanut kotiin melkoisen määrän. Suomessa vuohenmaitotuotteet ovat kallista erikoisherkkua, Norjassa niiden hintataso ei pompannut erityisesti silmille, mikä oli vallan ilahduttavaa. (Mitä muuten tulee Norjan hintatasoon ruoan suhteen, totesin että ulkona syöminen ja alkoholi ovat to-del-la kalliita juttuja, yleinen ruokakauppahintataso sen sijaan tosi lähellä Suomen hintoja.)






















Läksiäisjuhliin leivottiin kakkuja. Tarjolla oli juustokakkua norjalaisittain, pähkinä-rusinakakkua tsekkiläisittäin, suklaakakkua saksalaisittain ja sitten mun "suomalainen" kakku jonka oli tarkoitus olla kääretorttu. Kaasu-uuni toi tielle kuitenkin hieman vastoinkäymisiä, joiden seurauksena kääretorttu muuttui täytekakuksi ja luumuviipalet peittivät mustasta karstasta raaputetun pinnan. Hyvin kakku kuitenkin näytti juhlissa maistuvan!
























Norja osoittautui siis kulinaaristen yllätysten ihmemaaksi. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että hienoja löytöjä voi tehdä kotimaastakin. Kaikkia kaukokaipuisia pääkaupunkiseutulaisia lohduttaakseni voin kertoa, että aivan lähistöltä, Nummelasta, löytyy kokemisen arvoinen elämys. Nummelan Autogrillin makkaraperunat eli makkispekkikset olivat suurinpiirtein ämpärin kokoiset. Maistuivatkin hyviltä.


















Näihin kuviin, läheltä ja kaukaa, ja josko ruokasyksy nyt tästä käynnistyisi kotoisemmissa merkeissä taas!

tiistaina, kesäkuuta 02, 2009

Tomaattinen tonnikala-kapriskastike

Toukokuun lopulle osui visiitti Ruotsiin, mikä luonnollisesti tarkoitti myös retkeilyä ICAn ihmemaassa. Hyllystä löytyi tällä kertaa mielenkiintoinen tuote: ruoanvalmistusviini! Juomassa, tai siis pikemminkin maustekastikkeessa, on alkoholia vain 2,2 %, joten se säilyy avattuna jääkaapissa etikoitumatta hieman pidemmän aikaa kuin tavallinen viini. Alkoholi tuo varmasti viinillä maustettaviin ruokiin oman säväyksensä, mutta uskomattomattoman pehmeän ja täyteläisen sävyn tämä leikkiviinikin toi koekaniinina olleeseen tonnikalakastikkeeseen.




















Tomaattinen tonnikala-kapriskastike valkoviinillä (2 annosta)

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2-3 rkl kapriksia
1/2 - 1 rs kirsikkatomaatteja
1 tlk tonnikalaa öljyssä
1/2 dl valkoviiniä
rouhittua mustapippuria

*Kuumenna reilu tilkka oliiviöljyä pannulla. Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää kaprikset, sekoittele ja painele niin että ne hieman hajoavat.
*Puolita kirsikkatomaatit. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää tomaatinpuolikkaat pannuun ja anna kuumentua. Lisää sitten valkoviini ja lopuksi valutettu tonnikala, anna seoksen juuri ja juuri kiehahtaa mutta älä keitä. Mausta rouhitulla mustapippurilla. Tarjoile esim. pastan tai uusien perunoiden kanssa.

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Argentiina: Pihviä ja höysteitä, chimichurri-kastike ja chipas-leivät

Argentiinalaiset ovat pihvinsyöjäkansaa. Tämän voi päätellä paitsi nettilähteistä, myös siitä, että argentiinalaista naudanlihaa tuotetaan Suomenkin tarpeiksi asti. Argentiinan ollessa aakkosmatkavuorossa, oli siis lähdettävä liikkeelle pihvistä, ökytunnelmissa jopa sisäfileepihvistä. Kaupassa nuukuus iski - onhan sisäfilee meilläpäin ihan perustellustikin tosi, tosi kallista - ja pihvin ympärille ostin myös mausteista makkaraa sekä sipulia ja paprikaa varrasaineksiksi: niinpä yhdestä (1) sisäfileepihvipakkauksesta riitti maistiaisia kuudelle (6) syöjälle!























Pihvin seuraksi valmistin chimichurri-kastikkeen, joka eri versioineen vaikuttaa olevan argentiinalainen tyypillisyys. Chimichurri on raikkaan makuinen, öljypohjainen kastike jota voi käyttää vaikkapa marinadina grillatessa, tai sitten ihan vaan lautasen reunalla muuta ruokaa maustamassa. Ohjeet vaihtelivat täysin vihreän värisistä sellaisiin, joissa oli sekä paprikaa että tomaattia. Oma reseptini oli lopulta näiden jonkinlainen välimuoto. Persilja, valkosipuli, öljy ja etikka ovat joka tapauksessa kastikkeen pohjana.























Kastikkeen rippeet pyyhitään lautaselta luonnollisesti leipään, jota tarjotaankin kuuleman mukaan Argentiinassa joka aterialla. Leipää leivoin siis minäkin, ja lautasella se korvasi muun hiilarilisäkkeen. Apuna oli mielenkiinnon herättänyt Allrecipes.comin chipas-ohje, jonka mukaan siis paistoin uunissa munasta, maidosta, voinokareesta, juustoraasteesta, maissitärkkelyksestä, vehnäjauhoista ja leivinjauheesta mielenkiintoisia palleroita. Syötäviä ja maistuviakin niistä tuli, mutta aika kuivia, mihin saattoi vaikuttaa hieman summittainen jauhoarvioni. Jätettäköön siis ohje alkuperäislähteen varaan, jossa tosin siinäkin jauhomäärä vaikuttaa mielestäni aika runsaalta.

Näin kesän kynnyksellä monet tämän ateriakokonaisuuden osat valmistuvat kätevästi grillissä: esim. pihvistä ja lisäkkeistä voisi tehdä vartaita. Kerrostalo-olosuhteissa ateria syntyi kuitenkin uunissa, joten myös ohjeet etenevät sen mukaan.

Chimichurri-kastike
1 punainen paprika
1 valkosipuli (n. 10 kynttä)
1 nippu sileälehtistä persiljaa
1 - 1 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl juustokuminaa
3 rkl valkoviinietikkaa
tabascoa maun mukaan
merisuolaa
(vettä)

*Leikkaa paprika neljäksi pitkittäiseksi lohkoksi ja aseta palat leivinpaperoidulle uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Jaa valkosipuli käsin puoliksi, laita toinen puolikas myös pellille. Paahda paprikaa ja valkosipulia 250°C:ssa grillivastusten alla, kunnes paprikan kuori on saanut hieman mustaa väriä. Ota pois uunista ja anna jäähtyä, minkä jälkeen paprikan kuori irtoaa helposti.
*Leikkaa paahdettu, kuorittu paprika sekä paahtamattoman valkosipulinpuolikkaan kynnet erittäin hienoiksi kuutioiksi. Voit toki myös käyttää esim. pientä monitoimikonetta. Purista paahdetut valkosipulinkynnet ulos kuorestaan - jos ne eivät ole paahtuneet tahnamaisiksi, kuori ja hienonna nekin.
*Leikkaa persilja samaan tapaan erittäin hienoksi. Itse jouduin käyttämään "tavallista" persiljaa mikä hieman harmitti, sillä sille ominainen pistävä maku peitti jonkin verran kastikkeen muita makuja. Käytä siis ehdottomasti lehtipersiljaa, jos vain löydät sitä!
*Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Maista, mausta tarpeen mukaan. Voit lisätä kastikkeeseen hieman vettä, jos haluat sen olevan juoksevampaa.























Minipihvit

1 naudan sisäfileepihvi (120-150 g)
voita ja öljyä
merisuolaa, pippuria

*Ota pihvi ajoissa viileästä huoneenlämpöön, niin ettei se ole enää pannulle päätyessään kylmää. Leikkaa pihvi ensin poikkisyin kahteen viipaleeseen ja viipaleet vielä neljään palaan - näin sinulla on kokonaista kahdeksan pihviä!
*Rouhi pihvien pintaan myllystä pippuria ja suolaa juuri ennen paistoa.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja nokare voita, kunnes voin kuohuminen on asettunut ja rasvaseoksen väri on kauniin ruskea.
*Aseta minipihvit kuumalle pannulle vieri viereen. Nosteltuasi kahdeksannen pihvin pannulle voitkin jo kääntää ensimmäisen, ruskistuneen pihvin ympäri ja jatkaa samaa rataa. Kun pihvien toinenkin puoli on saanut nopeasti kauniin värin, siirrä pannu sivuun levyltä, aseta kansi päälle ja anna minipihvien vetäytyä n. 10 -15 minuuttia.

Höysteitä nälkäisille
n. 500 g mausteista A-luokan makkaraa
2 paprikaa, esim. keltainen ja vihreä
4-5 pientä sipulia
öljyä
mustapippuria

*Viipaloi makkarat. Lohko paprikat suupaloiksi. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Sekoita kaikki ainekset leivinpaperoidulla uunipellillä. Pirskottele päälle hieman öljyä ja rouhi myllystä mustapippuria.
*Kypsennä höysteitä uunissa grillivastusten alla 225°C:ssa n. 15-20 minuuttia tai kunnes makkarat ovat rapeutuneet ja vihannekset kypsyneet.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Arabiemiraattien liitto: Katkarapu-biryani

Aakkosmatka-alus jatkaa matkaansa jälleen! Arabiemiraateissa pysähdytään mausteisten riisipatojen äärelle, onhan sikäläinen ruokakulttuuri sekoitus Lähi-idän ja Aasian makuja. Alueensa kaupan ja turismin keskuksessa saattaa tavata hummuksen ja tabbouleh-salaatin kaltaisia suosittuja ruokalajeja, mutta Wikipedia listaa Arabiemiraattien erikoisuuksiksi joukon ruokalajeja, joiden nimet ovatkin jo vieraampia. Google paljastaa nimien takaa mm. erilaisia riisi-lihapatojen muunnoksia. RezipeZaar-sivustolta löytyy esimerkiksi kaksi erilaista reseptiä Machboos -lammasruokaan. Tuoreet vihannekset eivät alueella runsain mitoin kasva, ja niinpä ne jäävät ruoassakin sivurooliin.

Lammas-riisipataa tehtiin Afghanistanissa, ja mieli teki muutenkin jotain hieman kevyempää. Kuin tilauksesta paljastuikin, että biryani-riisiruoan katkarapuversio on perinteinen ruokalaji Arabiemiraateissa. Suoraa reseptiä herkkuun ei löytynyt, joten oma versioni valmistui kana- ja lihabiryaniohjeita mukaellen. Ensinmainitun reseptin yhteydessä mainitaan maustamisen keittiökohtainen liikkumavara (itse käytin hieman ohjetta enemmän tuoretta korianteria, kun sitä kerran sattui olemaan): kuitenkin muistutetaan, että Arabiemiraateissa (kana)biryani "is always served with sliced onion, redishes, watercress, green lemon herb, sliced limes and fresh or stored dates", ja siksipä näistä viimeisimpiä eli limettiä ja taateleita löytyi myös omalta lautaseltani.
























Katkarapu-biryani arabialaisittain ( 4 annosta)

reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1/2 tl kuivattua korianteria (korianterijauhetta)
1/2 tl kanelia
1/2 tl kurkumaa
4 mausteneilikkaa
1/2 ruukullista tuoretta korianteria hienonnettuna
ripaus sahramia
5 dl vettä + liemikuution palanen
2,5 dl basmatiriisiä
1/2 - 1 pss pakastekatkarapuja
tarjoiluun limettiä ja taateleita (sekä esim. ohueksi siivutettua sipulia ja vesikrassia)

*Paahda cashew-pähkinöihin hieman väriä kuivalla pannulla keskilämmöllä. Siirrä pähkinät sivuun.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Lisää mausteet sahramia lukuunottamatta, sekoittele kuullottuvan sipulin kanssa.
*Lisää pannulle liemi ja sahrami sekä basmatiriisi. Peitä kannella, ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kunnes riisi on lähes valmista. Lisää viimeisiksi pariksi minuutiksi pannuun pakastekatkarapuja niin, että ne ehtivät kuumentua.
*Ripottele pinnalle paahdetut pähkinät. (Perinteisesti biryanin kanssa tarjoillaan myös vaaleita sultanas-rusinoita.)
*Tarjoile limetin ja taateleiden (ja ohueksi siivutetun sipulin, vesikrassin, "redish":ien sekä "green lemon herb":in kanssa).

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Papua napaan!

Tampereen-ystävät tulivat kyläilemään. Eeva ja Reetta tekivät paputäytteen. Sen seuraksi olin suunnitellut guacamolea, mutta pilkoinkin ei-niin-pehmoiset avokadot tomaatin kanssa salsamaiseksi salaatiksi. Pikaisesti ideoidusta, helposta tortillalounaasta tuli vallan herkullinen, joten tässä teille lätyntäytevinkkejä:
























Nopea paputäyte tortilloille (riitti yhteensä 6 lettuselle)
1 sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 tlk (400/250 g) kidneypapuja
1 tlk (70 g) tomaattipyreetä
vettä
ripaus sokeria
tilkka balsamiviinietikkaa
mausteita: paprikajauhetta, chilijauhetta, juustokuminaa
(suolaa)

*Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota pannulla öljytilkassa.
*Valuta kidneypavut siivilässä. Lisää pannulle pavut ja tomaattipyree sekä sen verran vettä, että täyte ei jää kuivan oloiseksi. Löysää kastiketta ei ole kuitenkaan tarkoitus valmistaa. Mausta, anna kypsyä muutamia minuutteja. Tarjoile tortillojen täytteenä.

Avokado-tomaattisalsa (riitti 8 lettuselle)
1 1/2 avokadoa
4-5 tomaattia
1/2 sipuli
ripaus sitruunapippuria
1 limetin mehu

*Ota avokadon liha irti kuorestaan, leikkaa avokado ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli. Sekoita avokado, tomaatti ja sipuli keskenään kulhossa.
*Purista seoksen joukkoon yhden limetin mehu ja lisää ripaus sitruunapippuria. Sekoita. Tarjoile tortillojen täytteenä.

Tarjoile tortillojen kera paputäytteen ja avokado-tomaattisalsan lisäksi esimerkiksi jäävuorisalaattia ja raejuustoa.

lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Ruokaisa broilerisalaatti

Kesän tulon myötä torikojut notkuvat kasviksista, ja kovankin nälän yllättäessä saattaa hyvinkin tehdä mieli salaattia. Kun kotiin kävellessäni mietin jääkaapista salaatinkastiketarpeeksi löytyvää pestopurkkia, keksin että salaattiini voisi kerrankin sopia broileri - tuo pääraaka-aine kun muuten on erittäin vähällä käytöllä keittiössäni. Broiskun täyttävyyteen tottumattomalle yksi grillattu rintaleike ja sen ympärille rakennettu salaatti toivat hyvin kylläisen olon.
























Pähkinäinen broilerisalaatti pestokastikkeen kera
(reilu annos yhdelle)
kourallinen cashew-pähkinöitä
tuoretta parsakaalia suupaloiksi paloiteltuna
1/2 ruukku salaattia, esim. romaine-salaattia
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 grillattu broilerin rintaleike
parmesaanilastuja
3 rkl hyvää pestokastiketta
2 rkl vettä
2 tl balsamiviinietikkaa

*Paahda pähkinöihin hieman väriä kuivalla pannulla keskilämmöllä. Siirrä pähkinät sivuun, lisää pannuun parsakaalit sekä keitinvettä ja kiehauta muutaman minutin ajan. Valuta parsakaalit siivilässä ja huuhtele kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
*Revi salaatti lautaselle, puolita kirsikkatomaatit ja asettele salaatin päälle. Asettele lautaselle myös kiehautetut, jäähdytetyt parsakaalit.
*Leikkaa grillattu broilerin rintaleike palasiksi ja asettele salaattipohjan päälle. Ripottele broileripalojen päälle paahdetut cashewpähkinät sekä parmesaanilastuja.
*Sekoita kastiketta varten pestokastike, vesi ja balsamiviinietikka. Tarjoile salaatin kanssa.

(p.s. Arvatkaapa, mitä siskoni on pystyttänyt!)

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Perunasalaatti kera parsan ja fetajuuston

Viime vuoden puolella sain eräällä brunssilla maistaa perunasalaattia, joka oli niin hyvää, että näin siitä unta jokunen viikko sitten. Onneksi vappu oli lähestymässä, joten unen muistikuvan jäljittäminen oli ajankohtaisuudessaan entistäkin relevantimpi ajatus. Jäljille oli helppo päästä: kävi ilmi, että kyseessä oli fetaisa versio Prinsessakeittiön parsa-perunasalaatista, joka puolestaan on tehty Soppakellarin ohjetta mukaillen. Omassa versiossani yhdistin samaan salaattiin sekä fetajuustoa että parsaa. Rucolan unohdin kauppaan, mutta maut olivat silti kohdallaan. Minulle tämän salaatin juju on karkeassa, kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävässä sinapissa. Sen maku on niin mieto, ettei suurehkon näköistä määrää kannata säikähtää.
























Uneliaan keittiön versio Veeran loistokkaasta perunasalaatista (keskikokoiselle piknikseurueelle)

15 kiinteää perunaa
1/2 nippu tuoretta vihreää parsaa
200 g feta- tai salaattijuustoa kuutioina
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
3/4 dl oliiviöljyä
3 rkl kapriksia
3 rkl karkeaa dijon-sinappia
suolaa, mustapippuria

*Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Anna jäähtyä.
*Keitä parsaa paistinpannulla vedessä 2-3 minuuttia. Jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä.
*Valmista kastike sekoittamalla salaattikulhossa sitruunankuoriraaste, sitruunamehu, oliiviöljy, kaprikset, karkea sinappi sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Painele kapriksia sekoittaessasi niin, että ne hajoavat.
*Kuutioi perunat, leikkaa parsat parin sentin pituisiksi pätkiksi. Sekoita kulhossa perunakuutiot, parsa sekä fetajuusto niin, että kastike leviää tasaisesti joka puolelle. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.
*Myös kevätsipuli tai ennen tarjoilua lisätty rucola sopivat salaattiin.