torstaina, joulukuuta 22, 2011

Jou-jou-jouuu

Lempiasiani joulu.

Ihan kohta saa tehdä taas tuttuun tyyliin kotijuustoa ja kylmäsavulohi-punajuurijäädykettä, parasta!

Jos kotijuusto on ollut kaverini reippaasti yli vuosikymmenen, ja jäädykekin lähes sellaisen matkaa, on tänä ja viime vuonna fiilistelty yhtä uutta suosikkia. Porkkanalaatikkoa! Anpöliivöpol, mutta kun sen viime vuonna ensimmäisen kerran kokeili tehdä erään toisen iloksi, niin hyväähän siitä tuli.
















Tällä viikolla tehtiin porkkanalaatikkoa ns. ruoaksi, ja silloin se toki kaipaa jotakin täyttävää eli proteiinista mukaansa. Kaapintyhjennysmielessä heitin mukaan punaisia linssejä, ja sehän oli vallan hyvä ratkaisu se. Ovat niin mietoja, ettei aito porkkanalaatikkomainen maku kadonnut mihinkään.

Porkkanalaatikon kaverina muuten tarjottiin "vegesilliä", kuten kommentti kuului. Kävi niin, että ihka ensimmäiset ikinä tekemäni suolasienet olivat päässeet homeeseen, ja siinä pettymyksen keskellä lykkäsin sitten lahjaksi saatuja hillottuja suppilovahveroita sienisalaattiin. Omituisen makeaahan siitä tuli, kerta kaikkiaan, mutta kummallisella tavalla hyvää. Vähän niin kuin silli joidenkin mielestä, sanovat.

Porkkanalaatikko linsseillä (porkkanalaatikon perusainemäärät WSOY:n Hyvä Kokki -aapisesta)

1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
500 g kuorittua porkkanaa
1 dl punaisia linssejä
vettä keittämiseen
2 munaa
3 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle korppujauhetta

*Valmista riisipuuro: Mittaa riisi kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa hiljalleen kannen alla noin 30 minuutin ajan välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hieman.
*Keitä puuron valmistuessa porkkanat ja linssit: Paloittele kuoritut porkkanat ja huuhtele linssit siivilässä. Kippaa kattilaan ja peitä vedellä. Anna kiehua noin 10-15 minuutin ajan tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja porkkanoita on mahdollista muusata. Kaada lopuksi vesi pois ja survo porkkanat ja linssit esim. perunasurvimella rouheaksi muusiksi. Ei haittaa, vaikka jää porkkanasattumia matkaan.
*Lisää puuroon porkkana-linssimuusi, munat, siirappi, suola, pippuri ja muskotti. Sekoita huolellisesti.
*Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista uunissa 175-200°C:ssa noin tunnin ajan.


Makea sienisalaatti

1 dl vispikermaa
2 dl (1 tlk) kermaviiliä
pilttipurkillinen hillottuja suppilovahveroita
1 pieni punasipuli
1 tl kapriksia
merisuolaa, mustapippuria

*Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon kermaviili.
*Hienonna suppilovahverot, pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös kaprikset. Sekoita kerma-kermaviilivaahdon joukkoon.
*Mausta merisuolalla ja mustapippurilla.
*Sopii porkkanalaatikon(kin) seuraan, mutta kannattaa tarjota myös jotakin suolaisen makuista samalla aterialla, jottei makeus ota yliotetta.

maanantaina, joulukuuta 12, 2011

Piparkakut

Kyllä vaan, täälläkin tuoksuu joulun lähestyessä itse tehty piparkakkutaikina. Luonnollisesti siksi, että joulu on tulossa, mutta myös siksi, että...



















...itse tehdyssä piparitaikinassa ei ole kaupan taikinan outoa sivumakua, vaan raakaa taikinaa voi napsia tyytyväisenä kunnes vatsa kipeytyy. (Veikkaan muuten, että "outo sivumaku" on tasan pomeranssinkuori eikä muu. Että se siitä outoudesta.)
...halusin kokeilla Rapion Myllyn vehnä-ohraisia lettujauhoja piparitaikinaan.
...uusimman Kodin Kuvalehden idea minikokoisista piparitaloista oli ihan vastustamaton.
...sokeria alkoi pienen keittiön kaapit täynnä, ja DanSukker postitti sitä piparihommia varten lisää, kuin arvaten jostakin tämän bloggaajan mieltymyksen itse tehtyyn taikinaan.


















Taikinaohjeen olisin voinut napata vaikkapa siitä pikkuruisia taloja sivuavasta lehtijutusta, mutta siinä neuvottiin ystävällisesti valmistamaan koristepiparkakut kaupan taikinasta, sillä se pysyy paremmin koossa. TÄH? Kai sitä voi kestävää taikinaa itsekin valmistaa!

Päätin siis kokeilla jo mainitun DanSukkerin piparireseptiä, tosin korvasin siis osan jauhoista ohra-vehnäjauhoseoksella. Hyvää tuli, tästä kelpaisi pysytyttää vaikka isompikin talo! Lopputulos oli napakka ja murea, muttei lainkaan kuivan tai jauhoisen tuntuinen.

Edellisestä piparitaikinasta olikin jo aikaa. Tämänkertaisilla ainemäärillä taikinaa syntyi jokseenkin järkevä noin 700 gramman köntti, eikä leivontaan mennyt puolikkaallakaan uunilla aivan koko päivää.























Helppo pipariresepti (DanSukker)

1 dl tummaa siirappia
1 dl taloussokeria
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
125 g voita tai margariinia
1 muna
4,5–5 dl vehnäjauhoja, joista 3 dl voi olla ohra-vehnäjauhoseosta eli lettujauhoja
1 tl soodaa

"*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmennä, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin huolellisesti. Lisää siirappiliemeen muna ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla ja anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli.
*Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä 3–4 mm levyksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle tai jauhoripotellulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia piparien paksuudesta ja koosta riippuen."

torstaina, joulukuuta 08, 2011

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.























Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)


















Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2011

Mausteinen joulukakku

Tein tässä jouluisaa ja niin mukavan mehevää hedelmäkakkua, että ajattelin blogata siitä - mutta koska kakku sopii mielestäni ihan erityisen hyvin yhteen kahvin kanssa, bloggasinkin siitä Paulig Cafén puolella.























Että terkkuja vaan kaikille joulutontuille ja adventtikalenterin availijoille, leipomisfiiliksellä ja piparimausteiden tuoksulla se joulu tulee, vaikka ulkona olisi kuinka lumetonta ja pimeää!

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Valo pimeydessä eli kurpitsaa hämärässä

Jääkaapiimme muuttanut italialainen butternut-kurpitsa oli aika ihastuttava hahmo. Odotin pitkään sopivaa fiilistä; sellaista tunnetta, että tekisi sekä mieli syödä kurpitsaa että ottaa sen suloisesta olemuksesta kuva. Etenkin jälkimmäistä mielitekoa sain odotella pitkään, mutta sieltä se päivä vaan tuli!



















Sinä samaisena päivänä, joka muuten oli eilen, nujersin synkkää ja pimeää tekemällä BBC GoodFoodin inspiroimana kurpitsan kaveriksi aasialaisittain maustettuja linssejä. Omituista, ja varmasti aika epäortodoksistakin, mennä nyt ensin vaihtamaan jättikatkaravut kurpitsasuikaleisiin ja sitten vielä peittämään herkullisten linssien ja kurpitsan maut kaakkoisaasialaisittain, mutta piristävältä se maistui. Jokin kastike olisi tosin ollut kiva.

Vielä paremmalta maistui tämäniltainen uunikasvissetti (kuva alempana), johon sain idean Herkku ja Koukku -blogista. Tää meni nappiin: kuivan rapsakat kikherneet ja pehmeän makea kurpitsa, mehevä artisokka ja napakka sipuli, suolaisen kirpeä fetajuusto... tosi hyvää!





Linssejä ja kurpitsaa aasialaisittain


n. 200 g butternut-kurpitsaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna
1/2 hienonnettu chili
1/2 limetin raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl öljyä
n. 150 g puy-linssejä
1 rkl soijakastiketta
1 tl juoksevaa hunajaa
1/2 limetin mehu
1/2 hienonnettu chili
2 rkl seesaminsiemeniä
puolikas ruukullinen tuoretta korianteria hienonnettuna

*Sekoita kulhossa chili, puolikkaan limen mehu ja kuori, valkosipuli ja öljy. Kääntele sekaan kurpitsasuikaleet ja anna marinoitua noin 15-20 minuutin ajan.
*Keitä puy-linssit kypsiksi. Keittoaika on noin 15-20 minuuttia.
*Sekoita kupissa keskenään soijakastike, hunaja, limetin mehu ja chili.
*Kun linssit ovat kypsiä, valuta ne, ja sekoita sitten kuumien linssien joukkoon soija-hunaja-lime-chilikastike sekä seesaminsiemenet. Sekoita juuri ennen tarjoilua linssien joukkoon hienonnettu korianteri.
*Kuumenna paistinpannu ja pikapaista marinoituja kurpitsaviipaleita kovalla lämmöllä parin minuutin ajan. Tarjoile linssien kera.























Uunipaahdettua kurpitsaa ja kasviksia fetamurun kera

n. 200-300 g butternut-kurpitsaa
1 sipuli
1 tlk säilykeartisokansydämiä
1 tlk (n. 230 g) kypsiä kikherneitä
öljyä, pippuria, paprikajauhetta
n. 150 g fetajuustoa (esim. Pirkan feta on ihan loistavaa)
tarjoiluun bulguria

*Kuutioi kurpitsa noin 1-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi. Lohko sipuli, valuta ja puolita artisokansydämet. Valuta kikherneet.
*Levitä paloitellut kasvikset ja kikherneet uunipellille. Valuta päälle muutaman teelusikallisen verran öljyä, ripottele pinnalle mausteita ja kääntele öljyä ja mausteita tasaisesti joka puolelle.
*Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes sipulilohkot ovat pehmenneet ja kurpitsapalat saaneet aavistuksen väriä pintaansa.
*Ota pelti uunista ja murusta fetajuusto saman tien paistoksen pinnalle.
*Tarjoile esimerkiksi keitetyn bulgurin kera.

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Muistot pöytään ja onnettaren terveiset

Kirjapostauksen kommenttiboksiin sateli toinen toistaan hauskempia muistoja ja tunnelmakuvia omaan kotiin muuttamisesta. Kiitokset jokaiselle sinne kirjoittaneelle ja arvontaan osallistuneelle!

Arvonnassa onnetar suosi ruudolfia, joka söi "vuoden ajan ranskiksia kun ne oli niin halpoja". Onnea! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen unelias at wippies.fi.























Tässä vielä pari hauskaa poimintaa sieltä kommenttilaatikon puolelta:

"Itse vietin lukion ensimmäisen vuoden syöden appelsiineja ja Tuc-keksejä, jotka tökkäsin mikroon vuohenjuuston kanssa. Loput rahat kulutin levykaupassa." (Salla)

"Tein opiskelijakeittiössäni sosekeittoa kotikotona hyväksi havaitulla reseptillä. Keittovaiheessa en vielä tajunnut huolestua, mutta soseutuksen jälkeen täyttä kattilaa katsellessani tajusin että tekemästäni annoksesta nelihenkinen perhe söi vähintään kahdesti. Eikä opiskelijakämpässäni ollut pakastinta. Söin sitä keittoa viikon aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen erityisemmin välittänyt sosekeitoista. " (Nanna)

"Söin usein Uncle Bensin valmiskastikkeita lämmittämättömänä lusikalla suoraan purkista. siinä oli sitä kasvispuolta sopivasti, ajattelin." (Liina)

"Ensimmäisessä asunnossani keittiön virkaa toimitti pienoinen keittolevy, ja ainoa hana sijaitsi vessassa. Mutta siitäkin huolimatta piti saada leipoa leipää. Paistoin ohuen ohuita ohrajauholätysköitä mikrossa, kunnes päivänä eräänä lätyskäni syttyi palamaan. Ilma oli sankkana savusta - onneksi palohälytin pysyi armeliaasti vaiti." (Anne)

lauantaina, marraskuuta 26, 2011

Yhden kananmunan pannukakku

Tiesittekö, että pikku- eli puoli-uunillinen ihminen voi tehdä kaikenlaisia ihmeitä? Kuten pannukakun yhdellä kananmunalla! Mun asuinkaverini alias avomieheni on selvästi leipurityyppinen tyyppi, mikä on ihan mahtavaa, ja kuvassa oleva pannari syntyi puolittamalla tämä Valion ohje.























Karviaishillon taas keitteli meitsi joskus alkusyksystä, tällä Villa Ainala Cuisinen ohjeella, vain hieman sokeria vähentämällä. Karviaishillo on ihan mahtavaa tavaraa.

Nyt kun linkitysten makuun päästiin, niin linkitetäänpäs vielä edelliseen postaukseen. Siellä on se arvonta, johon ehtii osallistua vielä tänään!

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.























Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...























Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."


















Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)




...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Juhlavaa vierasaineistoa

Moni tietää, että olen hulluna 1970- ja 1980-lukujen taitteen ruokakirjoihin. Niissä on ihan oma fiiliksensä, jota missään muualla ei voi tavoittaa. Ja ihan erityinen viihdearvonsa. Jos joku ei vielä ymmärrä, mistä puhun, niin katsokaa nyt vaikka tätä:























Tai miten olisi tämä lihakasvishyytelö, joka "lisäkkeineen maistuu kesäkuumalla"?














































Ja osaako joku sanoa, mikä ihmeen tarkoitus on noilla hapsuttimilla? Ihan mahtavat! Pohdimme, olisivatko ne sormien rasvalta suojaamiseen, mutta samalla sivulla on kuvasarja ankka-annoksen paloittelusta piikin ja veitsen avulla. No, ainakin se tarkoitus, että viime kädessä juuri tämä kuva sai minut ostamaan tämän kirpparilöydön kotiini.

Löytö on siis Kodin kokkikerhon Kutsutaanpa vieraita -kirja (WSOY, 1980).
Samaiselta kirppisreissulta tarttui mukaan myös saman sarjan mainio"Muna- ja juustoruokia". Niin ja ihan mahtava satsi kauan kaivattuja tee-/kahvilautasiakin kuppeineen!

maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Swedeslaw. Ja lanttunakkijuna.

Lanttu. Siitä jotakin uutta ja jännää.

Lanttu, kaalin sukulainen. Kaali, coleslaw, lanttu-coleslaw, swedeslaw. Majoo, jukraa, porkkanaa, purjoa, nam. Raastesalaatti goes America.























Lanttu, vähän kuin jättimäinen peruna. Peruna, omenasorvi, mestarisorvaajan parhaat ideat, lanttukiemura, nakin kokoinen kolo, nakkijuna.


















Tekisikö mielesi tehdä nakkijuna? Ei kannata. Joko et omista omenasorvia, tai jos omistat, et varmaankaan halua hajottaa sitä. Mutta jos omistat ja haluat hajottaa, kannattaa kokeilla, koska uunissasi on tuskin koskaan ennen paistunut mitään näin viehkon näköistä ja viekoittelevan makuista. Luomulanttu kohtaa syntisen industrial-nakin, oi Romeo ja Julia.























Entä tekisikö mielesi tehdä swedeslaw-salaattia? Kannattaa!

Lanttu-coleslaw eli swedeslaw

2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
n. 300-500 g lanttua karkeaksi raastettuna
n. 7 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 dl dijon-sinapilla maustettua majoneesia, mieluusti omatekoista
1 dl turkkilaista jogurttia

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja nautiskele.

p.s. Jälkkäriä? Maistuisko vaikka lanttukakku!

p.p.s. Mitähän Herkku ja koukku -jengi keksii palsternakasta?

torstaina, marraskuuta 10, 2011

Keittokirjaleikki

Kun pääsin taas hetkeksi aakkosfiiliksiin, alkoi luovuus kukkia ja keksin toisen, ehkä vielä hauskemman ja helpomman ruokaleikin. Hölmöllä on kivaa keskenäänkin! :D


















Ja se menee näin, ja se menee näin:

1. Laske hyllyssäsi olevien keittokirjojen ja muiden haluamiesi reseptiopusten määrä. Arvo sitten kirja: Syötä ykkönen ja maksimiluku satunnaislukugeneraattoriin. (Hauskempaa on, jos voit pyytää joltain kotonasi hiippailevalta ihmisolennolta lukua väliltä 1-x. Mutta jos leikki ei viihdytä sivuhenkilöitä yhtä paljon kuin sinua, on robotti ihan hyvä vaihtoehto.) Saat numeron. Laske nyt monesko kirja on kyseessä, ja nappaa se käsiisi.

2. Montako sivua kirjassa on? Arvo nyt itsellesi sivu samaan tapaan kuin edellä.

3. Jos sivulla on monta ruokaohjetta, arvo numero väliltä 1-[ruokaohjeiden määrä]. Jos sivulla ei ole lainkaan ruokaohjeita, arvo uusi sivunumero.

+ Liennytyspykälä: Huomioi tilanne. Arki vai juhla, aikaa vai ei, lähteäkö kauppaan vai ei, syödäkö jotakin ruokavalioon kuulumatonta vai ei. Jos ei nappaa, toista kohdat 1-4 - kyllä sieltä jotain hauskaa osuu vastaan!

Ensimmäisellä kerralla osui vastaan Jill Dupleixin Good Cooking -kirjan pinaatti-sinihomejuustoquesadillat. (114 - 69 - 1). Tortilloja, mozzarellaa, gorgonzolaa ja pinaattia. Ainesosat olivatkin siinä - yksinkertaista, ja vaatisi vähän särmää - mutta tulipa kokeiltua, niin monta kertaa olen kirjan kuvia kuolannut.























Toiselle kierrokselle arpoutui kuin taikaiskusta ehkä se kaikkein kovimmassa kulutuksessa oleva arkikeittokirja, Hyvä kokki (tai siis sen edellinen painos). Sieltäkin aivan loputon määrä ohjeita on edelleen kokeilematta, joten punakaali-appelsiinisalaatti oli enemmän kuin tervetullut kaveri pöytään.

Punakaali-appelsiinisalaatti (kirjasta Hyvä kokki)

300 g punakaalia
2 appelsiinia
1/4 purjoa
Kastike:
2 rkl appelsiinimehua
2 rkl öljyä
1/2 tl timjamia
ripaus suolaa

*Raasta punakaali tai leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Kuutioi appelsiinit, leikkaa purjo renkaiksi.
*Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita salaatin joukkoon.
























Oli pakko jatkaa arvontoja kun puuha oli niin erityisen jännää. Haaviin tarttui tällä kertaa jonoon juuttunut helmi: siskon aikanaan tuliaiseksi tuoma The British Museum Cookbook. Haaveilen historiallisista teemajuhlista, mutta jotenkin olen kuvitellut kaikki historiaa havisevat ohjeet ihan kamalan vaikeiksi. Vaan mitä kävikään, sivun 60 päärynäjälkkäri oli ihan tolkuttoman helppo nakki arkipäivän iltapalaksi. Hauskan makuinenkin, sitäpaitsi. Tällä kertaa saattoi kuvitella itsensä johonkin Rooman vallan ajan ruokabileisiin.

Mikä hauskinta, "Imperial Rome"-luvun päärynäohjeessa kehotettiin kahteen kertaan käyttämään mikroaaltouunia, jos perinteinen menetelmä ei nappaa. Vaan ei hätää, onnistui pannulla ja uunissakin ;).

Uunissa paistetut päärynät (villi oma käännös teoksesta The British Museum Cookbook, luku Imperial Rome)

3 suurta tai 6 pientä päärynää kuorittuna, kota poistettuna, neljäsosiin leikattuna ja viipaloituna
3 rouhaisua mustapippuria myllystä
2 reilua hyppysellistä juustokuminaa
1 rkl hunajaa
2 rkl makeaa valkoviiniä
2 munaa

*Hauduta päärynäviipaleita pippurin, juustokuminan, hunajan ja viinin kanssa pannussa hitaasti noin 10-15 minuuttia tai kunnes päärynät ovat kypsyneitä mutta edelleen napakoita. ("Slightly crunchy"?! Haudutetut päärynät rapeita?!) (Vaihtoehtoisesti voit kypsentää kokonaisuuden mikroaaltouunissa 3-5 minuutin ajan.)
*Nosta päärynäviipaleet pois irronneesta keitinliemestä, kuivaa talouspaperilla ja laita laakeaan uunivuokaan. Anna liemen hieman jäähtyä.
*Vatkaa kaksi munaa kevyesti haarukalla sekaisin ja jatka vatkaamista sitten sekoittaen joukkoon jäähtyneen keitinliemen. Kaada munaseos päärynöiden päälle uunipannuun.
*Paista uunissa 160°C:n lämmössä 20 minuuttia tai kunnes munaseos on hyytynyt. ("It should take approximately 5 minutes in a microwave" - mutta suosittelen ehkä munaseoksen kanssa harkitsemaan kahdesti sitä mikron käyttöä...)

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.























Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.























Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Palsternakkalastuja salaatissa

Salaatti on parempaa kun siinä on jotakin paahdettua. Ja juurekset tarjoaa parastaan ihan ohuiksi lastuiksi veisteltyinä, uunissa nopeasti käytettyinä ja käpristyneinä. Siispä palsternakkasalaatti, olkaa hyvät!























Palsternakka-juustosalaatti

palsternakkaa ohuina siivuina (sen verran, että viipaleet voi levittää yhdeksi kerrokseksi uunipellille)
1 tl öljyä
salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, pala purjoa, viinirypäleitä, salaattijuustokuutioita
grana padano -juustoa

avokadoöljyä, balsamiviinietikkaa, suolaa, pippuria

*Kuori ja leikkaa pala palsternakkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, veitsellä tai juustohöylällä. Mittaa öljy kulhoon, ja sekoittele sitten palsternakkaviipaleita kulhossa niin että öljyä tarttuu hieman pintoihin. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille ja lykkää 225°C:een uunin ylätasolle. Noin 3-5 minuutin kuluttua viipaleiden reunat ovat alkaneet käpristyä. Käännä uunin lämpö pois päältä, ja anna viipaleiden paahtua jälkilämmössä sillä välin kun valmistat salaattipohjan. Huolehdi, etteivät ohuet viipaleet pääse kärähtämään.
*Paloittele salaattitarpeet ja sekoita. Jaa salaattipohja lautasille.
*Asettele pinnalle palsternakkaviipaleita ja grana padano -juustosta veistettyjä lastuja.
*Mausta avokadoöljyllä, etikalla, suolalla ja pippurilla.

p.s. Kuva-arkisto muuten kertoi, että täähän on jo toinen palsterisalaatti tämän blogin historiassa! :)

tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Punajuuribuumi

Olen syönyt pari päivää borssikeittoa. Ihan mahtavaa lusikoitavaa se, vaikka unohdinkin Sen Olennaisen eli maustekurkun. En punajuurta sentään. Punajuurta ei juuri nyt voi unohtaa, se tulee ihanan purppuraisena vastaan monessa muodossa. Yhtä, toista jos kolmattakin punajuurisoppaa on näkynyt pitkin syksyä työpaikan lounaspöydässä. Vegemisissä on tehty punajuuripestoa, Kulinaarimurulassa burgereita. Yksi punajuurilempparini kummittelee myös mielessäni jatkuvasti: Prinsessakeittiön punajuurilasagnat. Ja sitten on tietty kapriksiset lindströminpihvit ja perinteiset punajuuriviipalepihvit ja vaikka mitä!

Vihdin Uutisissa, joka muuten on yllättävässä määrin ruokakulttuurin lähettiläs, tehtiin lokakuun puolivälissä omenaista punajuuripastaa. Sitä siis - kiitokset ohjeen valinnasta kanssaruokailijalle :)! Kun mukaan murusti juustoa tai ripotteli pähkinöitä, oli ateria aika kohdillaan.


















Omena-punajuuripasta (Ohje alunperin Elina Teerijoen kirjasta Sata ruokaa tähteistä)

400 g pastaa (laitoimme kyllä vähemmän)
1 omena
2 keitettyä punajuurta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa

*Keitä pasta.
*Raasta omena ja punajuuret, silppua sipulit. Kuullota sipulit öljyssä paistinpannulla, lisää raasteet ja parin minuutin kuluttua mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 10 minuutin ajan.
*Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon.
(*Ripottele annosten pinnalle juustoa tai pähkinöitä.)

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Rahkateeleivät

Sohin aika usein kepillä muurahaispesää ja kaikenlaisia Kirjoittamattomia Sääntöjä. Kun leivon, roiskin menemään vähän miten sattuu, ja katson sitten onko lopputulos hyvä. Kun tekee mieli, syön vähän mitä sattuu, ja katson sitten onko fiilis hyvä.

Lähiaikoina olen nauttinut muun muassa kalapuikoista ja jääkaappikylmistä nakeista. Fiilis hyvä.


















Toisinaan taas syön hiillostettua lohitartaria. Toteutus blogikaverit, ohje Valion, sisältää lohta ja pippurijuustoa ja ilmestynee reseptisivuille lähitulevaisuudessa.


Lähiaikoina olen myös leiponut teeleipiä uuden maustetun chilirahkan inspiroimana. Rahka oli tullut ruokatalouteemme jo ennen kuin minut kutsuttiin Valiolle kokeilemaan sen käyttöä. Syvä niiaus koekeittiötä kohti, teeleipäohje oli kuin meille räätälöity. Paitsi että tietysti räätälöin sitä kotona vielä lisää, kuten tapoihini kuuluu. Tätä tullaan tekemään meillä ehkä melko monta kertaa uudestaan.

Fiilis hyvä, maku loistava.























Rahkateeleivät (2 isoa tai 4 normaalimpaa)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
(alkuperäisessä ohjeessa ei ole leseitä, vaan 3 dl vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 prk (200 g) Makea ja tulinen -rahkaa (tai vaihtoehtoisesti rahkaa johon on sekoitettu vaikkapa ripaus sokeria, chilikastiketta ja säilöttyä paprikaa tai jalapenoja)
1 dl maitoa
0,5 dl öljyä (alkuperäisessä ohjeessa sitä sellaista juoksevaa Oivariinia)
(1 omena raastettuna, jos sellainen sattuu kotoa löytymään)

tarjoiluun voita

*Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää loput ainekset. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa liikaa, ettei taikina sitkisty. Taikina on aika löysää, älä hämmästy,
*Leivinpaperoi uunipelti ja ripottele paperille hieman jauhoja. Jaa taikina esimerkiksi neljäksi kasaksi pellille. Ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja taputtele tasaisiksi, noin 1 cm:n paksuisiksi teeleiviksi. Leikkaa jokainen leipänen vielä leivinpyörällä neljään osaan.
*Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 12-17 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea.

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2011

Marinoitu munakoisosalaatti

Lauantaiksi piti keksiä kepeä salaattiruoka, ja jääkaapissa odotteli täydellinen munakoisoyksilö. Olin viime viikonloppuna maistellut ihan uskomattoman maukkaita marinoituja munakoisoviipaleita, ja siitä syntyi inspis tähän ruokaan.























Kuningasideanani oli munakoisojen "pikamarinointi". Kuningasideat ei AINA osoittaudu nimensä mukaisesti, mutta tällä kertaa ei menty ihan metsään. Munakoisoviipaleet paahdetaan kypsiksi kuivalla pannulla, kipataan sitten kulhoon ja käännellään marinointiliemessä. Sienimäiset munakoisoviipaleet imevät tässä vaiheessa marinadia ja makua kuin - no, sienet, ja paahteinen paistopinta pitää kuitenkin samalla sen paahdetun fiiliksen mukana.

Yllättävän täyttävä tuo koisokaveri muuten, vaikkei mikään protskuvihannes olekaan. Jännä juttu, sillä ravintoainesisältö sinänsä on tosiaan aika lähellä esimerkiksi kesäkurpitsaa. Vaikuttaisiko korkeampi kuitupitoisuus kylläisyyden tunteeseen?


Munakoisosalaatti (kahdelle nälkäiselle, tai neljälle alkupalaksi)

1 munakoiso
n. 250 g pisara- tai kirsikkatomaatteja
1 keräsalaatti
pinjansiemeniä

Marinadi ja salaatinkastike:

2-3 tl valkosipulimaustettua oliiviöljyä (meillä marinoitujen oliivien purkista, voisi hyvin olla varmaankin vaikkapa aurinkokuivattujen oliivien öljyä, tai tietysti oliiviöljyä ja hiukan valkosipulia)
3 tl tummaa, makeaa balsamiviinietikkaa
1-2 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
3/4 tl juustokuminaa
1 tl hunajaa
1/4 tl merisuolaa
muutama rouhaisu mustapippuria

*Huuhtele munakoiso ja leikkaa se viipaleiksi. Jos epäilet munakoison olevan kitkerää, voit itkettää sitä hetken aikaa, eli ripotella viipaleille suolaa ja pyyhkiä noin viiden minuutin kuluttua pintaan kertyneen suolanesteen paperilla pois.
*Valmista kahvikuppiin tai pieneen kippoon marinadiliemi sekoittamalla ainekset keskenään.
*Kuumenna paistinpannu keskilämmölle ja varaa viereen kulho. Paahda munakoisoviipaleita kuivalla pannulla noin pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Viipale on riittävän kypsä, kun näet pinnoissa siellä täällä rusehtavaa sävyä, ja kun paistovälineellä tökätessä viipale on niin pehmeä, että päästää välineen kepeästi lävitseen.
*Sitä mukaa, kun satsi viipaleita on paistunut, kippaa viipaleet kulhoon ja lusikoi pintaan marinadilientä vähän kerrallaan. Jatka samaan malliin ja viipaleita kulhossa käännellen, kunnes kaikki viipaleet on paistettu ja ne ovat saaneet marinadikerroksen pintaansa.
*Puolita pisaratomaatit ja sekoita puolikkaat koisoviipaleiden sekaan kulhoon.
*Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.
*Kokoa salaatti lautasille: revi pohjalle keräsalaattia, lusikoi mukaan munakoisoviipaleita ja tomaattia ja ripottele lopuksi pinnalle pinjansiemeniä.

lauantaina, lokakuuta 01, 2011

Kylmää ja kuumaa eli cocktailkutsut telkkarin ääressä

Eräänä arki-iltapäivänä oli tarkoitus lähteä eräille kekkereille, joilla olin fiilistellyt saavani savulohta ja valkoviiniä. Suunnitelma muuttui, ja mentiinkin kaupan kautta kotiin. Vauhdikkaan työviikon keskellä melkoisen rentouttava ja mukava vaihtoehto sekin, nimittäin.

Mikä parasta, sieltä kaupastakin sai savulohta, ja kaupan viereisestä kaupasta valkoviiniä! Kekkerihengessä sitä lohta laitettiin pikkuiselle leipäselle kahdella tapaa. Sitten menin lautasen kera sohvalle, jalat jakkaralle ja telkkari päälle. Ihan parasta.























Lämpimät rieskat

pieniä perunarieskoja, esim Oululaisen
oliiviöljyä
lämminsavulohta
hienonnettua kevätsipulia
juustoa
tomaattiviipaleita

*Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Sudi pohjalle ja reunoille hieman oliiviöljyä. Voit myös käyttää esim. öljymarinoitujen oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
*Pinoa leivälle lämminsavulohta, kevätsipulia, juustoviipale ja tomaattiviipale. Pirskota halutessasi pintaan vielä pari tippaa öljyä.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä ja rieskapohja on öljyn vuoksi rapsakoitunut.

Lohitahna kylmälle rieskalle

n. 150 g lämminsavulohta haarukalla hienonnettuna
200 g ranskankermaa
pari kevätsipulin vartta hienonnettuna
1-2 tl piparjuuritahnaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita tahnan ainekset keskenään. Tarjoile perunarieskan päällä.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2011

Pehmeä peltileipä

Ajattelin tehdä leipää, laiskuus iski, ja muistin, että Omenaminttu-blogissa on joskus ollut houkutteleva peltileivän ohje. Ja sieltähän se löytyi, tammikuun kauniiden maisemien keskeltä!

Sovelsin ohjetta aika reippaasti. Ainemäärät pysyivät melkein samoina, ainekset vaihtuivat, mutta lopputulos oli joka tapauksessa pehmoinen, herkullinen ja keräsi kehuja. Tätä vois tehdä toistekin!























Porkkanainen peltileipä (kapean uunin pellillinen, eli puolikas annos)

2 pienehköä porkkanaa raastettuna
2 1/2 dl vettä
1 tl siirappia
1/2 tl merisuolaa
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kauralesettä
1/2 dl ruisjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa (eli puolet 11 g:n pussista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

voiteluun vettä, pinnalle seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja kädenlämpöä lämpimämpi vesi. Varmista, että seos on edelleen hieman kädenlämpöistä lämpimämpää (n. 42 °C). Sekoita joukkoon haarukkavatkaimella siirappi, suola, kaurahiutaleet, leseet, ruisjauhot ja kuivahiiva.
*Sekoita vähitellen joukkoon vehnäjauhot. Kaada lopuksi joukkoon öljy ja sekoita tasaiseksi.
*Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja painele levyksi. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia.
*Kuumenna uuni 225°C:n lämpöön. Leikkaa kohonneeseen levyyn varovasti ruudukko esimerkiksi pizzaleikkurilla tai taikinapyörällä. Voitele ruudut vedellä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.
*Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

maanantaina, syyskuuta 05, 2011

Kamalan ihanat lihapullat

Kysymyksiä pään sisältä:

Hei, osaisitkohan kertoa, miten otetaan todella omituinen ja luotaantyöntävä ruokakuva?

Tähän paras keino lienee ottaa lautaselle jotakin harmahtavan ruskeaa ja möykkymäistä, asettaa lautanen hämärässä huoneessa television eteen, asettua äärimmäisen lähelle möykkyä ja pistää kamera räpsimään.











No mutta entäs miten tehdään parhaita lihapullia ikinä?

No niitä tehdään näin:

Sulatejuustolla täytetyt lihapullat (pari pellillistä)

2 dl kermaviiliä
1/2 dl vettä
1 pss (64 g) sipulikeittojauhetta (Eldoradon luomu rokkaa, maustaa ja sitoo)
1 sipuli hienonnettuna
2 porkkanaa hienoksi raastettuna
1/3 ruukkua persiljaa hienonnettuna
2 rkl korppujauhoja
3 pientä kananmunaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 kg luomupossunjauhelihaa
n. 1 pkt vahvaa Koskenlaskijaa tai vastaavaa leikattavaa sulatejuustoa

*Vatkaa kulhossa puuhaarukalla sekaisin kaikki aineet lihaa ja sulatejuustoa lukuunottamatta. Sekoita sitten joukkoon jauheliha ja jatka kiivasta sekoittamista ainakin muutaman minuutin ajan, kunnes seos on mahdollisimman tasainen.
*Paloittele sulatejuusto sormenpään kokoisiksi kuutioiksi.
*Kostuta kämmenesi vedellä, ota siihen pyörykän verran lihapullataikinaa, paina sulatejuustokuutio keskelle ja muotoile taikina sitten pyörykäksi juuston ympärille.
*Paista lihapullia uunin keskitasossa 175°C:n lämmössä 30-40 minuuttia pyöryköiden koosta riippuen.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2011

Possujuhla


Juhlaa on elo, kun pakastimessa on puolikkaan possun verran luomulihaa. Jonottajan odotus palkittiin tämän viikon lopulla, kun koitti meidän vuoromme noutaa saavillinen vakuumiin pakattuja porsaanpaloja Kiven Säästöpossusta.























Ihan ihan tuoreeltaan grillattiin kyljyksiä, ja nyt sunnuntaina tehtiin uunipadassa kasslerpaisti. Veikkaanpa, että aika moni luomuhippeilykriitikkokin menisi hiljaiseksi, jos olisi tullut meidän possupöytään maistelemaan. Nöyrä kiitos ja kumarrus luomuporsaankasvattajille.

Tehtiin uunipaisti Ranskalaisen keittiön salaisuudet - kirjan ohjeella (Padassa paistettu sianliha, s. 334). Kun tuon kirjan ottaa käteen, tuntee Julia Childin hengailevan haamuna keittiössä ja valvovan, että edetään juuri eikä melkein ohjeen mukaan. Niinpä kirjoittamani ohje noudattaa, uskomatonta mutta totta, lähes melkein juuri tuota kirjan ohjetta. (Pikkutarkan kannattaa toki etsiä käsiinsä itse kirja, tämä blogi kun ei ole tunnettu ihan samanlaisesta pieteetistä reseptinkirjoituksessa. ;))



















Padassa paistettu kasslerpaisti, eli ranskalainen keittiö Suomen syksyssä

1 kilon kasslerpaisti
1 rkl voita, 2 rkl öljyä
1 keltasipuli viipaleina
2 porkkanaa viipaleina
4 persiljanoksaa
3 valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti
1/2 tl timjamia
suolaa, pippuria
1 dl vettä

*Ota lieden- ja uuninkestävä kannellinen pata, johon lihapala mahtuu. Kuumenna liedellä keskilämmöllä padassa öljy ja voi, ja ruskista sitten paistin jokaiseen pintaan kauniin ruskea väri. Siirrä paisti sivuun lautaselle odottamaan.
*Jos rasva pääsi palamaan, kaada se pois ja kuumenna padassa hieman uutta. Lisää pataan viipaloitu sipuli ja porkkana, persilja, valkosipulinkynnet ja laakerinlehti. Anna tiristä muutaman minuutin ajan, nosta sitten laakerinlehti pois. Nosta paisti takaisin pataan, mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kuumenna kannen alla niin, että paisti alkaa hieman sihistä. Laita lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari.
*Laita pata kansineen uunin alatasolle 175°C:n lämpöön. Kypsennä paistia noin 1,5-2 tuntia, kunnes paistin sisälämpötila on 85-87°C. Valele paistia 2-3 kertaa paiston aikana padan pohjalle kertyvällä liemellä.
*Ota pata uunista, nosta paisti sivuun lautaselle ja kääri folioon vetäytymään.
*Jos paistinliemen pinnassa näkyy paljon rasvaa, kallista pataa ja kerää rasvaa lusikalla pois. Lisää pataan noin 1 dl vettä, soseuta kasvikset esimerkiksi perunasurvimella ja keitä sitten nestettä ja soseutettuja kasviksia liedellä voimakkaasti, kunnes nestettä on jäljellä noin 2 dl. Kaada ja painele seos tiheän metallisiivilän läpi, mausta tarvittaessa suolalla ja tarjoile paistin kastikkeena.
*Viipaloi paisti ja tarjoa kastikkeen, perunamuusin ja vihannesten kanssa.

perjantaina, elokuuta 26, 2011

Vanha viisaus, uudet vaatteet

Vanha viisaus lienee se, että kannattaa syödä sitä mitä omilla huudeilla kasvaa ja syötäväksi kelpaa. Uudet vaatteet taas on brändätyllä lähi- ja luomuruoalla - ja se on oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä niiden uusien vaatteiden ansiosta unohtumaan päässyt perusasia näkyy taas.

Olin tänään MTK:n organisoimassa Herkkujen Suomi -tapahtumassa Helsingin Rautatientorilla. Olisin varmaan unohtanut koko jutun, ellei uusi verkkokauppa Makumaku olisi mainoksellaan kutsunut minua mukaan. Kannatti käväistä: Rautatientori oli täynnä ihmisiä, elämää ja maakuntien herkkuja. Paljon nähtävää ja maisteltavaa, mutta ehkä kuitenkin enemmän messu- kuin markkinatunnelmaa. Vaan se kai taisi olla tarkoituskin, nimittäin lähiruoan ja pientuottajien esiinnostaminen ylipäänsä. Muussa tapauksessa pohjoislappilainen pienyrittäjä taitaisi valita vähän lähemmät markkinat ;).























Aidoin lähiruokafiilis syntyy kyllä juuri markkinoilla. Olin viime viikonloppuna Vihdin vuosisatamarkkinoilla (kuva on sieltä). Siellä myytiin muun muassa kaalia maitokärryistä. Ihan ylivoimainen lempparini oli pitkään Jyväskylän syyskuinen Ween Maan Wiljaa, joka ennen järjestettiin kauniissa paikassa satamarannassa. Nykyään ympäristö on messumaisempi, mutta lähiruokavalikoima edelleen erittäin pop.

Ai niin, mikä on Makumaku? Taas joku portaali, oli ensiajatukseni. Mutta sehän olikin nettikauppa, ja toimii vähän samalla periaatteella vapaaehtoisten pyörittämät luomuruokapiirit. Ruoka tilataan, ja x päivän päästä sen voi noutaa paikasta y. (Tai Makumaun tapauksessa tilata kotiovelle, jos hotsittaa.) Kaupallisella toimijalla on kieltämättä ruokapiirien rinnalla paikkansa. Valikoima vaikuttaa ensi vilkaisulla laajalta, ja helppokäyttöinen nettisivu on satunnaisellekin lähihippeilijälle kätevä konsepti.

Luomupiireissä, syysmarkkinoissa ja Makumaku-verkkokaupassa ilahduttaa erityisesti yksi juttu. Ne muistuttavat sellaisesta perusasiasta, että tänäkin päivänä ja tässä maailmassa ruoka VOI kulkea aika suoraan tuottajalta kuluttajalle. Ihan niin kuin vanhat ja viisaat pitivät itsestäänselvänä.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Ahven uunissa

Se on affen se.























Niitä oli kaupan samaan hintaan kuin kirjolohta, ja eihän se luonto antanut periksi jättää ostamatta. Luonto taas, se on päässyt etääntymään sen verran kauas, että kalatiskin sedältä piti kysyä, kuinkas näiden kanssa nyt toimitaankaan. Kokonaiset, peratut kaverit.

"Suolaa ja yrttimausteita sisäpinnoille, annetaan maustua noin 10 minuuttia. Uuniin leivinpaperin päälle noin 30-35 minuutiksi, 175 astetta lämpöä."

Hyvää tuli. Tätä sormin perkaillessa tuli ihan järvenrantafiilis, keskellä Helsingin harmautta.

keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä

Italiasta asti tuodut pastakotilot olivat odotelleet käyttöä kärsivällisesti ja kauan. Kun kotiin sitten kantautui satsillinen Muttin tomaattisäilykkeitä, italialaistakin italialaisempia, näin liiton syntyvän. (Onko muuten ketään muuta, jota "liitto"-sanan käyttö ruokateksteissä riepoo?!)













































Juustoa vielä mukaan, kurkkaus Kreikan suuntaan, ja tällainen herkku siitä syntyi:

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä (4 annosta)

16 kpl isoja pastakotiloita ("Suurpastaa", sanoi nerokas työkaveri. Se ON suurta, kuten kuva kertoo.)
oliiviöljyä
15 cm purjon vaaleaa osaa
4 valkosipulinkynttä
1/2 punainen paprika
1 tlk (400 g) basilikamaustettua tomaattimurskaa
n. 2 dl vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
pieni ripaus sokeria
kourallinen tuoreen basilikan lehtiä
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g fetatyyppistä juustoa

Pinnalle:
n. 1 dl grana padano- tai muuta kovaa juustoa
kourallinen pinjansiemeniä

*Keitä pastakotilot pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi. Valuta kotilot ja sekoita joukkoon pieni tilkka öljyä, jotteivät kotilot takerru toisiinsa.
*Valmista tomaattikastike. Hienonna purjo ja paprika, kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Hienonna joukkoon valkosipuli. Kaada sekaan tomaattimurska, vesi, etikka ja sokeri ja anna kiehua hiljalleen parin minuutin ajan. Sekoita joukkoon basilikanlehdet ja siirrä kastike sivuun kuumalta levyltä.
*Valmista juustotahna. Hienonna fetatyyppinen juusto kulhossa haarukalla ja sekoita joukkon tuorejuusto.
*Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Levitä vuoan pohjalle pari kauhallista tomaattikastiketta. Asettele sitten vuokaan pastakotilot. Jaa jokaiseen kotiloon ensin tomaattikastiketta, ja sitten juustotahnaa. (Meidän pyöreään uunivuokaan meni ensin yksi kerros, jonka täytin, ja sitten toinen.)
*Levitä vuokaan loppu tomaattikastike, jos sitä on jäänyt yli, ja ripottele pinnalle juustoraaste sekä pinjansiemenet. Paista uunissa 225°C:ssa noin 20 minuuttia tai kunnes juustoraaste on saanut kauniin kullanruskean värin ja pinjansiemenet ovat paahtuneet.

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011

Kesäinen kurkku-perunamuhennos ja paistettu lohi

Mari kirjoitti kasaantuvista ruokalehdistä. Tunnistan ongelman. En vaan pysty heittämään pois Glorian Ruoka&Viinejäni enkä (luojan kiitos satunnaisia) Allt om Matejani tai BBCGoodFoodejani. Ei tuu mitään.

Vaan ehkäpä voisin keventää paperitaakkaa käymällä läpi erästä sekalaisia reseptejä tursuavaa kansiota? Ja millä pettämättömällä metodilla: kokkaamalla ohjeen, kirjoittamalla sen blogiin ja heittämällä paperiversion menemään! Uujea, tätä menoa kansioni on keventynyt grammakaupalla jo ensi vuosisataan mennessä!























Oivalluksen ja jonkin vanhan kesäisen RuokaPirkka-lehden inspiroimana syntyi kurkku-perunamuhennosta paistetun lohen seuraksi. Repäisty reseptisivu luki kai paperiroskista sivuavia ajatuksiani, sillä se katosi jäljettömiin jo kokkauksen aikana. Vaan laitetaan ylös mitä todellisuudessa tapahtui.

Suosittelen kokeilemaan, sekä papereihin sukeltamista että tätä ruokaa!

Paistettua lohta ja kurkku-perunamuhennosta (kahdelle)

noin 6-8 uutta perunaa
tilkka öljyä paistamiseen
2 pientä sipulia tai punasipulia, mieluusti kesäisestä nipusta
1/2 kurkku
1 rkl kapriksia (liotettuna ja) hienonnettuna
1 dl kermaa
mustapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna

tilkka öljyä paistamiseen
n. 400 g lohifileetä
merisuolaa, mustapippuria

sitruunalohkoja

*Keitä perunat lähes kypsiksi ja kuutioi ne reilun kokoisiksi palasiksi. Kuutioi palasiksi myös kurkku.
*Ripottele lohifileen pinnalle suolaa ja pippuria, anna maustua noin 10 minuutin ajan.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljytilkassa pannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannulle peruna- ja kurkkukuutiot, kaprikset sekä kerma. Sekoittele keskilämmöllä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kerma näyttää imeytyneen kuutioihin. Mausta mustapippurilla ja tillisilpulla, sekoita ja siirrä lämpimään astiaan odottamaan siksi aikaa, että paistat lohipalat. Pyyhkäise pannu puhtaaksi vaikkapa talouspaperilla.
*Leikkaa lohifile haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla keskilämmöllä tilkka öljyä, lisää pannuun lohipalat nahkapuoli alaspäin. Anna paistua muutaman minuutin ajan, käännä sitten ja paista vielä toiselta puolelta. Palojen sivusta voit seurata kalan kypsymistä. Jos haluat mehukasta ja pehmeää kalaa, jätä keskiosa aavistuksen verran punertavaksi; jos taat kuulut rapean ja kuivakamman kalan ystäviin, paista paloja pidempään.
*Tarjoile muhennoksen ja kalan kanssa sitruunalohkoja.

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Salaattikesän paluu

Olin naputtamassa otsikoksi "Salaattikesä", kunnes hämärät muistikuvat ja googlailu kertoivat, että samoin ovat otsikoineet Pastanjauhajat, Lilyn Keittiössä, kaupungissa sekä - kappas - meikäläinen! Palataan siis perusasioihin.

Viikonloput on parhaillaan näet sellaista reissumätön, pizzan ja grillailun fiestaa, että viikolla on pakko saada viileää salaattia napaan. Tekee hyvää.























Tähän kuvaukselliseen, kylmään ilmestykseen laitoin, BBCGoodFoodin inspiroimana, keitettyä pastaa, suikaloitua kurkkua, vihreitä papuja, tilliä, katkarapuja sekä turkkilaista jogurttia. Vauhdilla kasattu ruokalaji olisi kaivannut lisämakua: vaikkapa dijon-sinappia tuomaan potkua, tai sitten hieman kiehautettua fenkolia makeuttamaan kokonaisuutta (ja fenkolihan se siellä alkuperäisessä ohjeessa komeileekin).























Kesän makeus pääsi loistamaan meloni-fetasalaatissa, jonka tekoon yllytti mainio Herkku&Koukku -blogi. Yleensä olen hunaja- ja cantaloupemelonien joukkueessa, mutta tällä kertaa vesimeloni osoittautui päteväksi vaihtoehdoksi. Mukana siis salaatinlehtiä, kurkkua, vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä. Mahtavaa hellepäivän ruokaa!




















Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, mainittakoon, että mut on vallannut kaalihulluus, joka on kuplinut pinnan alla reilun vuoden. Eli siitä asti, kun luin Korianteria-Liinan kaalipostauksen. Kaalia kaalia kaalia kaalia kaalia. Voisin syödä kaalisuikalesalaattia vaikka koko ajan, jos vaan eteen kannettaisiin. Onneksi valmistuskaan ei ole vaikeaa, ja viimeisimmästä valkosipulisesta versiosta tuli niin hyvää että huudellaan siitä nyt vielä ruokaohjeenkin muodossa. Tähän malliin:

Valkosipulinen kaalisalaatti (vähän niinkun pizzerian kaalisalaatti, juunou, mutta vielä parempaa)

1 pienehkö kesäkaali, olisiko vajaan kilon
pari porkkanaa
5 rkl rypsiöljyä
3 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
1/2 tl laadukasta merisuolaa
mustapippuria

*Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi, raastemaisiksi suikaleiksi. Käytin tähän isoa keittiöveistä koska kaalin pilkkominen on hauskaa, eikä haittaa vaikkei koko ajan tulisi niin ohuen ohutta, mutta monitoimikone tai vaikka raastinrautakin varmasti toimii. Kippaa suikaleet suureen kulhoon.
*Hienonna valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tai jos omistat valkosipulinpuristimen, käytä ihmeessä sitä.
*Sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, öljy, etikka, sokeri, maukas merisuola ja haluamasi määrä mustapippuria. Kaada sitten kastike kaaliraasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna kaalisalaatin vetäytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

maanantaina, heinäkuuta 11, 2011

Kesäkeitto vie kielen

Kesäkeitto ehti olla kanssaruokailijan toivelistalla hetken, mutta vain suhteellisen lyhyen hetken. Paloin nimittäin itsekin halusta päästä kokeilemaan Glorian Ruoka&Viini -lehden pari vuotta sitten vesille laskemaa kesäsoppaohjetta, jonka ainakin Mari ja Eeva ihan hiljan bloggasivatkin.























Olen ymmärtänyt, että tämä kermainen versio sopii mahtavasti kesäkeiton vieroksujien käännyttämiseen. Tämän katon alla ei homman nimi tosiaankaan ollut se, vaan päinvastoin, haussa oli hyvän keittomuiston kertaus, ja hippasenkin erikoisempi keittoprojektini sai osakseen jännittyneitä kommentteja:

"Mä voin auttaa sua ja hämmentää tätä suurusta. Mutta mitähän tästä oikeen tulee..?"
"Mitä?! Miksi kokonaisia herneenpalkoja?! Tuleekohan tästä nyt yhtään samanlaista kuin ennen?!"

Vaan ei tälle kermaiselle kesäkeitolle voi muuta kuin hymistä tyytyväisenä. Ihan törkeen maukasta. Kesäkeittona se tulee tietysti syödä tuoreeltaan, mutta maut syvenevät ihanasti heti kun keitto vähän levähtää. Jäähtyvää lientä oli vielä Ihan Pakko maistella kattilasta ennen jämäjääkaapitusta.

Ne kokonaiset herneenpalot on muuten höpsö ja kuituinen kuriositeetti, ainakin kun kyseessä on se torilta kannettu peruslajike. Suosittelen perkaamaan jo keittelyvaiheessa ihan herneiksi sopan sekaan.























Kermainen kesäkeitto (oma versioni Pumpkin Jamin ohjeesta, joka puolestaan noudattelee Glorian Ruoka&Viinin 4/2010 ohjetta)

noin litra kiinteitä varhaisperunoita (tässä versiossa siis kyseessä iso ja perunainen keitto)
3 uutta porkkanaa
1 pieni kukkakaali
2 kesäsipulin vaalea sipuliosaa
muutama kourallinen tuoreita herneitä perattuna (ja voi sinne koristeeksi niitä herneenpalkojakin laittaa)
1 l kiehautettua vettä ja sopivasti hyvää kasvisliemikuutiota tai fondia (eli kasvislientä, toisin sanoen)

Suuruste:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sherryä (esikuvaversioissa 1 dl valkoviiniä, mutta sherry toimi aika kivasti!)
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä

Lisäksi:
valkopippuria myllystä
(merisuolaa)
(kevätsipulin varsia)

*Pese perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Paloittele myös kukkakaali, viipaloi sipuli.
*Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Keitä kasviksia noin 5-10 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 5 minuuttia lisää.
*Kasvisten kiehuessa valmista suurus toisessa kattilassa tai pienessä pannussa. Sulata voi, sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sherry ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Kaada kermasuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Halutessasi silppua keiton pinnalle kevätsipulin varsia.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Porvoon ihmeet

Kävin päiväretkellä Porvoossa. Kaupungissa, johon on Helsingistä oikeasti ihan hämmentävän lyhyt matka. Sain inspiksen lähtöön Kokkia viinissä -blogin viikonloppumatkailuraportista. Porvooseen, hus, kaikki lähistön ihmiset, jotka ette vielä ole sinne retkeilleet!























Porvoon keskustassa on vanhaa ja kaunista, suloista ja pientä. Jos tahtoisin näyttää Suomi-turistille, miltä toivoisin kaikkien suomalaisten pikkukaupunkien näyttävän, veisin turistin Porvooseen.

Etenkin vanhassakaupungissa on hienoa, paikoitellen jotenkin vähän liiankin fiiniä minulle. Harkitut putiikit toistelivat vaaleita saaristolaissävyjä ja harrasta historiaa, mutta toisinaan jäin kaipaamaan rohkeutta ja omaperäisyyttä. Vaan omaperäisiä ja muuten vaan mahtavia löytöjä Porvoon keskustan maisemissa tehtiin silti! Niistä poimintoja seuraavassa.









































Kävimme lounaalla Fredrikan Lähteessä (Runeberginkatu 18). Paikka kertoo olevansa hyvän olon talo, ja siellä pidetään mm. joogakursseja, mutta saman katon alle mahtuu myös viihtyisä kahvila-ravintola. Yhdeksän euron lounashintaan sisältyi salaattipöytä hummuksineen, ituineen, kasvispyöryköineen ja marinoituine fenkoleineen, sekä lämpimänä ruokana todella maukkaaksi yrttimaustettu ratatouille linssiriisin kera. Paikka on hieman sivussa vanhankaupungin vilinästä, mutta todella viihtyisä, ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää! Ihan vierestä löytyy myös J. L. Runebergin kotimuseo.























Lounaan jälkeen istuttiin puistossa syömässä Pienestä Suklaatehtaasta ostettuja tryffeleitä. Pieni Suklaatehdas (Kirkkotori 1) oli nimensä mukaisesti todella pieni, mutta käsintehdyt maut olivat suuria ja suussasulavia. Villisuklaa- ja kardemummatryffelit taisivat olla omia lemppareitani. Myymälästä voi lasin läpi tarkkailla suklaamestarin puuhia keittiön eli tehtaan puolella.


















Tehtaista puheenollen, tiesin, että WSOY:n tehtaanmyymälässä (Mannerheiminkatu 20) on tarjolla alennus- ja poistoeriä, mutta edulliset hinnat hämmästyttivät silti. Suosittelen kaikille ruoka- ja muiden kirjojen ystäville! Saattaa löytyä jotakin jännää. Omasta ostoskoristani löytyivät Parhaat ruokasienet ja sieniherkut -kirja sekä ihana Reilusti ruskeaa, 70-luvun fiilistelykirja. Kumpainenkin maksoi noin 15 euroa, ja yhteishinnasta napsaistiin vielä kassalla viisi euroa kampanja-alennusta pois. Ei paha!


















Anton&Anton löytyy nykyään Helsingistäkin, mutta tahdoin käydä alkuperäisessä Porvoon myymälässä (Jokikatu 7). Anton&Anton oli (porvoolaiseen tyyliin) pieni, mutta sieltä löytyi toki vaikka mitä kiinnostavaa. Vaikka tarjonta olikin luomu- ja lähiruokaa, oli Porvoon Anton&Anton jotenkin tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ihanan tavallinen ja helposti lähestyttävä. Ei liian maanläheinen, muttei liian hienokaan. Tykkään itse ihan kaikenlaisista ekokaupoista, mutta jos kaupan imago on liiaksi erikoiskaupan oloinen, suuntaan tai toiseen, voi olla että joku joskus jättäisi astumatta sisään. Mukaani tarttui tässä kesän huumassa muun muassa Furikake-mausteseosta, koska purkki sisältöineen oli vaan niin mielettömän kauniin näköinen.



















Astia-asioissa taasen on hyvä poiketa Porvoon Pajan liikkeeseen (Välikatu 8), etenkin jos tykkää värikkäistä, keraamisista kipoista ja kupeista. Löysin poistokorista pari kauniin epätasaista pikkukippoa, jotka sopivat vaikkapa pöytäsuolalle tai sushi-soijakastikkeelle. Priimat pikkuserkkunsa poseeraavat kuvassa vasemmalla.























Jätskihimo kannattaa Porvoossa taltuttaa uudessa IcePop-jäätelöbaarissa (Runeberginkatu 36). Makuvalikoima on hurmaava, ja listan edessä joutuikin hetken mietiskelemään. Lakka-valkosuklaajätski osoittautui loistovalinnaksi.

Oli ansio sitten turistien tai ahkerasti asioivien asukkaiden, tuntuu Porvoossa olevan hurjan paljon mielenkiintoisia paikkoja ja vaikkapa ravintoloita pienehköksi suomalaiseksi kaupungiksi. Kannattaa lukaista esimerkiksi Sillä Sipuli -blogin juttu ravintola Timbaalista.

Ja kannattaa käydä siellä Porvoossa!

p.s. Vielä yhden Porvoo-kesätärpin lisää voi bongata Paulig Cafén puolelta!