tiistaina, marraskuuta 20, 2012

Pikkujoulut kotona

Pidin kavereilleni jouluteemaiset pikkujoulut, jotka saivat inspiraationsa monesta lähteestä yhtä aikaa. Noh, ensinnäkin joulu on jotakin aivan parasta, ja joululauluja ei kerta kaikkiaan voi kuunnella liikaa. Mainittakoon lisäksi ainakin nämä: Olin ostanut jo elokuussa Keravan Valkosipulifestareilta Ruoveden herkun glögimaustetta, ja sitä oli niin suuri pussi että päätin saman tien järjestää glögi-iltamat isommalle porukalle. Olin ollut ihan mahtavalla origami-iltakurssilla, ja halusin siirtää ainutkertaisen askartelufiiliksen eteenpäin. Ja sitten oli tietysti tämä Pinterestistä bongattu kuva.

Tällaisena se joulukuusi siirtyi meikäläisen olkkariin. Kiitos Pinterest, olin itse tästä yhtä lapsellisen innoissani kuin vieraani!

























Joulukuusen "havuina" eri kerrosten välissä oli timjaminoksia. Ylhäältä alaspäin kuusi oli koristeltu seuraavasti:

Piparkakkutryffeleitä (1 dl kermaa ja 2 rkl voita kuumennetaan höyryäväksi kattilassa, paloitellaan joukkoon 200 g taloussuklaata, sekoitetaan matalalla lämmöllä kunnes suklaa on sulanut, maustetaan neilikalla, kanelilla ja inkiväärillä, annetaan jähmettyä viileässä, muotoillaan sen jälkeen palloiksi ja kieritellään kaakaojauheessa)
Taatelikakkua kuutioina
Liidelin Milbona-edamia, joka osoittautui todella herkulliseksi komppausjuustoksi
Ranskalaista lehmänmaito-sinihomejuustoa, jonka nimeä ei tiedä mutta jonka valitsin (tai myyjä valitsi) hallista sillä perusteella, että se varmasti leikkautuu kuutioiksi eikä murene
Kirsikkatomaatteja
Kylmäsavulohi-piparjuurirullia kera tortillan eli helpomman sormisyötävyyden (tortillalle voi levittää joko valmista piparjuurituorejuustoa tai maustamattoman tuorejuuston (200 g) ja piparjuuritahnan (1-2 rkl)sekoitusta)
Viinirypäleitä

Lisäksi naposteltavana oli leipätikkuja, sekä ihania vieraiden tuomia herkkuja. Sen glögimausteen käytin keittelemällä edellisenä päivänä noin tunnin ajan glögimausteesta ja vedestä maustelientä, jonka säilytin yön yli viileässä. Juhlan aikana sitten tein kahdenlaista eri glögiä: Vaaleaan glögiin tuli 2/3 omenatäysmehua ja 1/3 valkoviiniä sekä noin desin verran maustelientä. Punaiseen glögiin tuli kotimehutiivistettä, vettä sitä laimentamaan, fariinisokeria sekä maustelientä.

Punaisen glögin terästykseen sopi muuten minun mielestäni mainiosti Pimm's!












































 
Askartelun- ja joululaulujentäyteisen lauantain jälkeen oli ihanaa koota sunnuntaina pari lautasellista tähteitä nenän eteen ja napaan.


























Joulu. Sanoinko jo miten siitä tykkään?

torstaina, marraskuuta 08, 2012

Talvinen luksuspyttipannu


Minua pyydettiin mukaan HP-kastikkeen reseptikilpailuun ja tokihan nyt lähdin. Kyseessä on sentään sen verran mystillinen aines, että selvää oli otettava. HP-kastikkeesta kun tulee mieleen väsähtäneen lähiöpizzerian pöytä ja sellainen puinen mausteteline: mihin ihmeeseen sitä soosia voi ylipäänsä käyttää kotikeittiössä?


























HP-kastike on ilmeisesti tunnettu pyttipannun mauste, ja reseptikisan ideana oli kai päästä tätä makuparia laajemmalle. Mutta minä jumituin. Maustekastike, joka sopii erityisen hyvin pyttipannuun? Oudon kiehtovaa. Haasteen rajoja uhmaten päätin tehdä mahdollisimman pehmoista ja hyvää luksuspyttistä. Vaikutteita se sai trendikkäästä ruusukaali-pekonipaistosmeiningistä, mutta väitän, että peruna on silti se salainen ainesosa. Huomaamattomina, pienen pieniksi pilkottuina kuutioina se sitoo upeasti kerman ja muut ainekset yhteen.

























Ja ihan totta se on, tumman hedelmäisen suolainen HP-kastike sopii luksuspyttikseenkin!

Talvisen pehmeä ruusukaali-porkkanapyttipannu

100 g pekonia
1 suuri porkkana
1 suuri peruna
n. 200 g ruusukaalia
2 dl juustolla maustettua kermaa (tai kermaa ja hienoksi raastettua juustoa)
1/2 dl vettä
1 rkl HP-kastiketta
mustapippuria

*Valmistele kasvikset: viipaloi porkkana ohuelti, kuutioi peruna mahdollisimman pieniksi kuutioiksi (suurimmillaan 1x1x1cm), leikkaa ruusukaaleista pois kannat ja puolita ne.
*Leikkaa pekoni suikaleiksi kylmälle paistinpannulle, kuumenna sitten pannu ja ruskista pekoni keskilämmöllä rapeaksi. Kaada halutessasi liika rasva pois pannulta (talouspaperiin ja sitä kautta jätteiden joukkoon).
*Lisää pannuun porkkanaviipaleet, perunakuutiot ja ruusukaalit, pyörittele parin minuutin ajan melko kuumalla lämmöllä.
*Lisää sitten pannuun kerma ja vesi (voit käyttää samaa vettä huuhdellaksesi kermapurkista viimeisetkin kermat pannuun). Sekoita joukkoon HP-kastike.
*Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes neste on imeytynyt aineksiin ja lopputuloksena on kermaisen pehmeä paistos. Mausta mustapippurilla.



maanantaina, marraskuuta 05, 2012

Pehmeät kaurapannukakut

Ruoanlaitto on siitä ihana harrastus, että pieniä mutta isoja oivalluksia voi tulla vastaan aivan loputtomasti ihan tuttujen raaka-aineiden parissa.

Näin kävi, kun etsin ohjetta kauraisten aamiaispannukakkujen tekoon. Allrecipes.comista löydetty resepti hehkui silkkaa neroutta: kaurahiutaleet soseutettiin muiden aineiden kanssa. Se meinasi lopputuloksen kannalta mahtavaa kuohkeutta ja tasaisuutta, kuitenkin niin että kauran mainio maku säilyi lopputuloksessa. Nää oli paljon parempia kuin silkan vehnäiset versiot.

Ostin kesällä cup-asteikkoisen mittakannun ihan sen vuoksi, että voisin kätevästi leipoa silloin tällöin myös amerikkalaisilla ohjeilla. Niinpä laitan nytkin ylös cup-mitat, ja desilitranumeroiden älyttömyyden kanssa voi kukin painia tahollaan ;).

























Kaurapannarit (annoksesta riittää reilusti neljälle)

1/2 cup-mittaa (1,18 dl) vehnäjauhoja
1/2 cup-mittaa (1,18 dl) pikakaurahiutaleita
(1 rkl sokeria)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3/4 cup-mittaa (1,77 dl) piimää
(ripaus vaniljasokeria)
2 rkl öljyä
1 muna
rasvaa paistamiseen

*Mittaa kaikki ainekset korkeaan kulhoon tai kannuun. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Voit luonnollisesti myös käyttää tehosekoitinta ja tehosekoittimen kannua.
*Kuumenna valurautainen lettupannu. Paista pannukakkuja (puolivälissä kääntäen) pienessä rasvatilkassa miedohkolla lämmöllä niin, että ne tulevat kauniin ruskeiksi molemmilta puolelta.





sunnuntaina, marraskuuta 04, 2012

Paahdetut hunaja-yrttipähkinät

Pähkinät ovat hauska aines: herkullisia sellaisinaan, hyppäävät aivan uudelle tasolle kevyesti paahdettuna, ja jos niitä paahtamisen yhteydessä vielä maustaa, on lopputuloksena järjettömän mainio herkku.

Tämän nopean ja helpon metodin pähkinöiden maustamiseen keksin kerran, kun halusin sosekeiton kaveriksi parin kourallisen verran jotakin rouskuvaa. Pähkinät tuntuivat saavan väriä kovin hitaasti, ja ehdin tylsyyksissäni kaivaa kaapista esiin juoksevan hunajan ja yrttisuolan. Se oli menoa sitten.


























Paahdetut hunaja-yrttipähkinät

muutama kourallinen cashew-pähkinöitä, sen verran että paistinpannun pinta täyttyy
pari teelusikallista juoksevaa hunajaa (mitoita määrä pähkinöiden määrän ja makeanhimosi mukaan)
yrttisuolaa ja kuivattuja yrttejä, esimerkiksi timjamia

*Paahda ensin pelkkiä pähkinöitä kuivalla pannulla silloin tällöin sekoitellen, kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskeaa väriä sinne tänne. Perinteisellä 1-6 -asteikon valurautalevyllä nelonen on paahtotarkoitukseen oiva taso.
*Lisää pannulle hunaja. Sekoita heti, sillä hunaja alkaa välittömästi tarttua melko tiukasti kiinni pähkinöiden pintaan. Lisää samantien pannulle yrttisuolaa ja yrttejä, sekoita jälleen. Paahda vielä hieman miedommalla lämmöllä minuutin-pari, niin että hunajakin saa hieman paahteista makua. Edellämainitulla lämpöasteikolla on kolmonen tähän vaiheeseen sopiva.
*Siirrä pannu sivuun ja anna jäähtyä. Nauti sellaisenaan tai pakkaa purkkiin vaikkapa lahjaksi.


























P.S. Pähkinöiden paahtamisasioissa ja maustevariaatioissa on Monkeyfood-blogi aivan lyömätön. Kannattaa tutustua.






maanantaina, lokakuuta 22, 2012

Avokadoa ja muita hittiaineksia

"Nyt kun pitkästä aikaa ollaan porukalla samassa paikassa, niin mentäskö meille kaupan kautta ja kokattais jotain hyvää... mitä pitäis laittaa?"
"No sitä avokadopastaa tietty!"


Sitten näyttikin jo tältä:

























Meinasin sanoa, että avokadopasta on vuoden 2012 Frontside Ollie, mutta miettikää: nää kaksi on mahtuneet samaan vuoteen!

lauantaina, lokakuuta 20, 2012

Totuuden hetki eli päivän verran blogi-realitya

Liemessä-Jenni haastoi blogi-realityyn eli kertomaan tavallisesta arkipäivästään sen kummemmin kaunistelematta. Ihan huippuhauska idea!

Asiahan on niin, että blogiin valikoituu totta kai vain "bloggaamisen arvoista" matskua. Minulle se ei tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla viimeisen päälle stailattu ja valotettu, mutta pitää sen jokin heppoinen rima ylittää. Ruokalaji saa olla arkinen, mutta pitää siinä nyt jokin idea olla, tai ainakin sen on tullut herättää minussa joitakin tunteita, joita jakaa maailmalle.

Epäilen, että jos roiskisin tänne jokaisen räpsäisyn ja jokaisen yhdentekevän suupalan, ei ketään, edes mua itseäni, kiinnostaisi käydä lukemassa juttujani. Samalla on muistettava että jokainen on oma itsensä omissa projekteissaan: täällä on blogitotuus elämästäni, ja se on yhtä tosi kuin vaikkapa bussissaistumistotuus, kavereidenkanssahengailutotuus tai mikä tahansa muu.

Torstai 18.10.2012





Heräsin puoli seitsemän aikaan aamulla kovin matalin mielin, sillä en saisi tänä aamuna syödä mitään ihan saman tien heräämisen jälkeen. Olin menossa verikokeisiin, nääs. Normaalisti kaataisin lautaselle kaurahiutaleita, maitoa ja heittäisin tuorepuuron sekaan vaihtelevasti mustikoita, omenasosetta tai pelkkää hunajaa.




Syömisen sijaan sain heittää pois jääkaapissa todella monta päivää liikaa majailleen sapuskan jämät. Ympäristörikos? Kyllä. Harmittiko? Ei. Olin tehnyt Quorn-pataa, jonka mausteet muodostivat yhdessä erehdyttävän koiranruokamaisen aromin, ja olin silti syönyt ruokaa jo päiväkaupalla. Kunnes sitten unohdin viimeiset jämät jääkaapin perälle. Kanssaruokailijani on tämän syksyn ajan ulkomailla, ja mulla on vielä mitoitusten kanssa vähän ongelmia. Poisheittäminen on kuitenkin minusta rehellisesti sanoen tosi noloa, ja siksipä sitä tapahtuukin onneksi ehkä vain kerran muutamassa kuukaudessa.



Sitten pakkasin eväät töihin. Olin keittänyt edellisiltana ison kattilallisen pelmenikeittoa. Siihen tuli kasvislientä (kuutiosta), paprikaa, selleriä, sipulia, kaupan pakastealtaasta poimittu valmispelmenipussi, maitoa, sulatejuustoa ja omasta pakastimesta noukittu persiljanokare, sekä lopuksi ranskankermaa. Keitosta tuli to-del-la hyvää. Sille kävi kuitenkin se sama puhtaan esteettinen juttu, joka toistuvasti on syynä sille, etten halua blogata jotakin ruokaa. Juoksetin ruoan TAAS!



Edellisen illan tiskit jäivät odottamaan iltaa, tai lopulta ne taisivat odotella perjantaihin asti. Mitäpä näistä.




Kokeista päästyäni suuntasin kohti työpaikkaa ja hain matkalla aamupalaksi ison kaakaon ja croissantin. Kuinka ravitsevaa ja vitamiinirikasta. Siinä vaiheessa aamupalan tarve oli jo jäätävän huutava, ja valinta aivan täydellinen.



Puoliltapäivin lämmitin eväät mikrossa. Sitä ennen siirsin sopan muovikiposta työpaikan lautaselle. En ehkä niinkään kemikaalipelon vuoksi, vaan enemmän sen takia, että oikealta lautaselta syöminen vaan tuntuu enemmän syömiseltä.

Iltapäivällä aloin etsiä jotakin makeaa hyvää laatikoista, mutta viimeinen myslipatukka (Alpen) oli tullut syödyksi edellisenä päivänä. Söinpä siis purkkaa. Sitten kuulin että illan urheilutreenit oli sateen takia peruttu, joten saatoin töiden jälkeen poiketa näkemään vanhoja tuttuja ja hoitamaan samalla pari juoksevaa asiaa ennen kotimatkaa. Ilman välipalaa nälkäni oli päässyt kasvamaan niin, että yritin hiljentää sen parilla salmiakkikarkilla. Ei toiminut.



Onneksi kotona odotti päivän kulinaarinen ja etenkin visuaalinen huipentuma: pala kakkua! Olin paistanut kakun puolitoista viikkoa aiemmin (aivan, blogin päiväys ja paistopäivä eivät täsmää), laittanut ehjän puolikkaan pakastimeen, hajonneen puolikkaan kulhoon ja käynyt verottamassa muruja säännöllisesti jääkaapin kulmilla siitä lähtien. Hyvää se oli, edelleen, ja loppui viimein, vaikka olisi vielä voinut jatkuakin.

Nautin kotona sadeillan laiskasta fiiliksestä. Olin ajatellut lukea "jotain hyvää kirjaa", mutta todellisuudessa istuin vain läppärin ääressä tekemässä, noh, en todellakaan mitään tärkeää ja katsoin haikein mielin edellisen päivän Tuuri-päätösjakson ja jonkin toisen yhtä kulturellin ohjelman.



Noin seitsemän aikoihin söin lautasellisen pelmenikeittoa. Jatkoin itseni taputtelua selkään, sillä onnistun todella harvoin suostuttelemaan itseni syömään samaa ruokaa monen monta kertaa putkeen. Olen ihan liian vaihtelunhaluinen. Mutta pelmenisopan sulatejuustoliemi oli ihan mahtavan hyvää. Uni kutsui joskus kymmenen ja yhdentoista välillä. Kuinka ihanaa, että seuraavana aamuna saisi syödä heti ensimmäisenä aamupalaa!

p.s. Arvaatteko, mitä söin seuraavana päivänä lounaaksi JA päivälliseksi?

torstaina, lokakuuta 18, 2012

Joulu mielessäin eli lokakuun ihana taatelikakku

Edukkaalla hinnalla hamstratut taatelit ja kuivahedelmät huutelivat laatikossa, ja uusi kakkuvuoka odotti korkkausta. Kun yhtälöön lisäsi vielä vakaasti lähestyvän joulufiiliksen, alkoi kummasti mielessä kummitella ajatus taatelikakusta. Käytin takuuvarmaa keinoa, eli iskin Google-hakusanan eteen superlatiivin. "Paras [tähän googlaamasi ruoan nimi]" vie usein onnen lähteille, niin nytkin.

Vielä olis vähän treenaamista
tuon jauhotuksen kanssa...
























Äärimmäisen mehukkaan, makean, koukuttavan ja riittoisan taateli-suklaakakun ohje on Pullan paikka -blogista. Itse korvasin noin puolet taateleista kuivatulla mangolla ja noin puolet voista öljyllä, mutta muuten mentiin ihan valmiiden numeroiden mukaan. Kakku hipoi täydellisyyttä, mutta seuraavalla kerralla tsekkaan että taatelit ja kuivahedelmät ovat sokeroimattomia.


...ja ehkä sen kakun vuoasta kopistelun kohdalla
vois olla pikkasen maltillisempi myös.


Suklaa-taatelikakku

125 g kivettömiä taateleita
125 g kuivattua mangoa (tai muuta kuivattua hedelmää)
3 dl omenamehua
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
100 g voita
100 g öljyä
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

*Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.
*Poista taateleista kivet ja puolita tai paloittele ne karkeasti. Paloittele myös kuivahedelmät, jos käytät suuria hedelmäpaloja. Laita taatelit ja hedelmät omenamehun ja sokereiden kanssa kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Anna jäähtyä pienen hetken ajan jottei sauvasekoittimen muovi vallan pehmene, soseuta taateliseos sitten mainitulla sauvasekoittimella ja lisää voi vielä lämpimään seokseen sulamaan. Sekoita lopuksi joukkoon öljy ja anna jäähtyä. (Sopiva jäähtymisen aste on sellainen, ettei kananmuna enää jähmety lämmön vaikutuksesta.)
*Sekoita keskenään jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää jäähtyneeseen hedelmäseokseen ensin kananmunat huolellisesti vatkaten ja lopuksi kuivat aineet sekä rouhittu suklaa.
*Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 175 °C:ssa noin 50 minuutin ajan. Varmista kakun kypsyys tikulla: esimerkiksi hammastikulla tai tulitikun puupäällä. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

Vinkki Pullan paikka -blogista: "Kakun maku ja koostumus kestää erinomaisesti myös pakastamisen!"

maanantaina, lokakuuta 15, 2012

Meksikolainen katkarapusalsa salaatinlehdillä

Tykkään RuokaPirkka-lehdestä. Sen ideana on pyörän keksiminen aina uudelleen, mutta sepä taitaakin juuri olla niin parasta. Yksinkertaisista aineksista kun syntyy hyvää, ja soveltaminen on helppoa.
























Tällä erää sovelsin meksikolaisen katkarapucocktailin ohjetta. Olen tullut siihen tulokseen, että hiiteen taiteen ja ruokatrendien säännöt: tavalliset norjalaiset katkaravut on paaaaaljon paremman makuisia kuin mutaisen makuiset lämpimän veden eksoottiset katkat, ja purkkiananas aiheuttaa mulle paljon vähemmän suun poltetta kuin tuore. Niin että ainekset tähän löytyy vallan helposti.

Kääräisin cocktailin lopuksi salaatinlehtiin, olipa terveellinen ja ylevä olo. Mutta ihan totta puhuen mehevän salsan maku pääsi näin huikean hyvin oikeuksiinsa.

Meksikolainen katkarapu-avokadosalsa (annostelusta riippuen muutamalle)

1 tlk ananaspaloja
1 pieni punainen paprika
1 mieto punainen chilipalko
1 ruukullinen ruohosipulia
1/2 ruukullista korianteria
180 g (1 pieni pss) katkarapuja sulatettuna ja valutettuna
1 syöntikypsä, mutta vielä leikattavan napakka avokado
1 limetin mehu
loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä tarjoiluun

*Valuta ananaspalat ja hienonna ne vielä pienemmiksi palasiksi. (Ellet sitten käytä pieniä ananaspaloja.) Leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi, hienonna chili, ruohosipuli ja korianteri. Hienonna katkaravut karkeasti veitsellä. Sekoita kaikki ainekset.
*Leikkaa avokado pieniksi kuutioiksi (se käy helposti kun leikkaat viiltoja puolitettuun avokadoon ja poistat kuoren puolikkaista vasta sitten). Sekoita kuutiot varovasti muiden ainesten joukkoon, ja lisää joukkoon heti limetin mehu, joka estää avokadoa tummumasta. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä vähän aikaa kylmässä.
*Nauti salaatinlehtien kanssa. Keräsalaatti on tähän näppärää. Annostele lusikalla salsaa salaatinlehdelle pieni keko, kääräise tai nauti avoimeen tyyliin ja vie mahdollisimman välittömästi suuta kohti.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012

Grillikauden aloitus eli pariloitu tofusalaatti

Kaupunkikesä vailla grilliä on takana, ja mikä sisäinen kaipuu siitä olikaan jäänyt jäytämään: tajusin asian vasta sillä sekunnilla, kun natustin onnellisena tätä salaattia. Nimittäin upouuden parilapannuni kanssa valmistettua tofu-kaali-melonisalaattia. Uskokaa tai älkää, mutta liedellä käytettävän parilapannun kanssa ruokaan oikeasti saa grillifiilistä ja -makua.






















Tofusalaatti kyssäkaalilla ja melonilla

salaattipediksi esim. salaatinlehtiä ja tomaattia (tai kaverin tuoman pastasalaatin tähteet...)
hunaja- tai cantaloupemelonia
(pekonia tai chorizoa)
porkkanaa
kyssäkaalia
maustamatonta tofua (suosikkini on nykyään Soyan pähkinäinen Hempnut)
soijakastiketta
öljyä paistamiseen

*Asettele lautasille salaattipeti. Leikkaa meloni lohkoiksi ja asettele lohkot salaattipohjan päälle. (En itse halunnut paistaa melonia, se menee vähän limaiseksi pinnaltaan, mutta mikä ettei jos ei haittaa.)
*Jos haluat maustaa valmista salaattia pekonilla tai chorizolla, leikkaa se pieniksi palasiksi odottamaan paistamista.
*Kuori ja viipaloi porkkana pitkittäin, kuori ja viipaloi sitten kyssäkaali. Leikkaa tofu pitkittäin noin 0,5-1 cm paksuisiksi viipaleiksi, asettele tofuviipaleet laakeaan kulhoon ja pirskota päälle soijakastiketta. Kääntele paloja seuraavien minuuttien aikana muutamaan kertaan niin, että soijakastike antaa tasaisesti makua.
*Kuumenna parilapannu liedellä ja levitä pintaan tasaisesti öljyä. Laita pannun reunaan paistumaan pekoni tai chorizo rapeaksi muruksi, siirrä sitten sivuun odottamaan. Samalla voit aloittaa porkkanoiden paistamisen. Säätele pannun lämpöä sen mukaan, haluatko rapeita suupaloja, joissa vain pinta on nopeasti saanut väriä, vai tasaisemman kypsyyden.
*Sitä mukaa kun porkkanat ovat valmiita, siirrä ne sivuun odottamaan ja lado tilalle kyssäkaaliviipaleita. Niille riittää nopea pintakypsennys, sillä ne ovat parhaimmillaan rouskuvina.
*Lisää pannulle tarvittaessa öljyä, ja paista lopuksi keskilämmöllä tofuviipaleet niin, että ne saavat pintaansa kauniin ruskeaa väriä.
*Kokoa salaatti lopuksi ja nautiskele.





sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Tulinen valkohomejuustorisotto

Pinterest on ihan mahtava paikka, täydellistä dekadenttia ajanhukkaa. Yleensä en edes klikkaile linkkejä alkulähteilleen saakka, vaan pelkistä kuvista jää makuja mieleen itämään. Niin kävi tämänkin ohjeen kanssa: joku oli vain tägännyt kuvan Pinterestiin kertomalla, että kyseessä on "spicy cheesy risotto", ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oli sunnuntai, jääkaapissani oli puolikas Vit Castello -juusto, puoli purkkia jalapenoviipaleita ja Arlalta kokeiluun saatua valkohomejuusto-ruokakermaa. Mieli teki jotakin äärimmäisen pehmoista, mutta hauskaa ruokaa. Täydellistä. Lisää tätä, seuraavan kerran ihan tositarkoituksella ja varta vasten tarpeet kokoon haalien.




















 
Valkohomejuusto-jalapenorisotto (4 annosta)

100-150 g tulista chorizo-makkaraa
1 suuri sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 l kuumaa kanalientä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 dl valkohomejuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa)
75 g Vit Castello -valkohomejuustoa (tai sopiva määrä jotakin muuta mietoa valkohomejuustoa)
1/2 prk (n. 50 g) vihreitä säilykejalapenoviipaleita hienonnettuna
3 tomaattia paloiteltuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Viipaloi chorizo ohuiksi viipaleiksi. Kippaa viipaleet suureen kasariin tai korkeareunaiseen paistinpannuun ja kuumenna hiljalleen keskilämmöllä, kunnes rasva alkaa irrota viipaleista. Hienonna sipuli ja valkosipuli, lisää chorizoviipaleiden sekaan kuullottumaan.
*Mittaa pannuun risottoriisi: tästä eteenpäin valmistus tapahtuukin suurin piirtein risoton perusohjeen mukaan.
*Kun riisi on alkanut kuullottua, muttei kuitenkaan ole ruskistunut, lisää kasariin valkoviinietikka ja kauhallinen kuumaa lientä. Sekoittele hiljalleen tästä aina risoton valmistumiseen asti. Kun liemi on imeytynyt, kaada joukkoon kerma ja anna senkin imeytyä riisiin. Jatka sitten lisäämällä kanalientä samaan tapaan vähitellen, kunnes riisi on alkaa noin 15 minuuttia hiljalleen kiehuttuaan olla vähitellen syötävän kypsää, mutta kuitenkin vielä aavistuksen verran liian kovaa tarjoiltavaksi. (Aika voi vaihdella suurestikin riippuen siitä, miten kovaa keitoksesi on kiehunut.)
*Murenna sekaan valkohomejuusto ja kaada joukkoon hienonnetut jalapenot. Sekoita, ja anna vielä tarvittaessa kypsyä, kunnes riisi on kypsää mutta kuitenkin "al dente", eli hampaissa tuntuvaa. Juuston voit halutessasi lisätä aiemminkin, mutta jätä jalapenot loppuvaiheeseen, jottei niistä tule pitkän kiehumisen myötä ikävän harmaan näköisiä.
*Sekoita lopuksi joukkoon paloiteltu tomaatti ja ruohosipulisilppu. Tomaatti saa tarkoituksella jäädä tuoreen makuiseksi.

perjantaina, syyskuuta 21, 2012

Myslipatukat x 2

(Työ)elämässä yksi ikimuistoinen vaihe päättyi, ja sen kunniaksi halusin kiittää omaa ydinporukkaani. Olen alkanut epäillä, että todennäköisesti en osaa enää kiittää tai lahjoa muulla kuin ruoalla, mutta mitäpä tuosta, kukapa syötävästä mielensä pahoittaisi. Pakkasin toimikunnan pusseihin omatekoisia myslipatukoita, jotka kuulemma maistuivatkin hyviltä.






















Tai no kyllä mäkin tiedän miltä ne maistui. Varsinkin ensimmäinen reseptikokeilu kun murusti ihan kamalasti. Tästä turhautuneena uppouduin hetkeksi patukkaohjeiden maailmaan. Tulin siihen tulokseen, että napakan ja murenemattoman lopputuloksen aikaansaamiseksi patukat pitää paistaa, ja sokeria sekä voita pitää olla riittävästi. Ekalla ohjeella syntyy suklainen myslipatukkalevy, joka on maukas, mutta pehmeä ja hauras. Toinen ohje kanelisiin patukoihin taas on rapeampi ja napakampi. Ja aika herkullinen sekin.

Ei menny ihan niinku suomenruotsalaisella huvilalla toi paloittelu...





















Marjaisat suklaapatukat (alkuperäinen ohje Kodin Kuvalehdestä, muokkasin hieman)

3 dl kaurahiutaleita
3 rkl kaakaojauhetta
1 dl kuivattuja karpaloita tai kuivattuja hedelmiä hienonnettuna
1/2 dl rusinoita
1 dl pähkinöitä tai manteleita
2 rkl auringonkukansiemeniä
50 g voita
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa

*Hienonna kuivatut marjat, pähkinät ja siemenet rouheeksi. Sekoita kaurahiutaleet, kaakaojauhe sekä hedelmä-siemen-pähkinärouhe kulhossa.
*Mittaa kattilaan voi, sokeri ja hunaja. Kiehauta ja keitä 2-3 minuuttia, kunnes seos kuplii ja sakenee kinuskimaiseksi. Kaada kinuski kuivien aineiden päälle ja sekoita tasaiseksi käsin tai haarukalla.
*Painele seos leivinpaperoituun vuokaan tiiviiksi, noin 15x20 cm:n kokoiseksi levyksi. Tasoita reunat huolella. Nosta levy jääkaappiin vähintään tunniksi ja leikkaa sitten 12 patukaksi.






















 Kanelilla maustetut myslipatukat (alkuperäinen ohje BBCGoodFoodista, muokkasin hieman)

200 g kaurahiutaleita
100 g auringonkukansiemeniä
100 g pähkinöitä karkeasti hienonnettuna
100 g voita
3 rkl hunajaa
100 g fariinisokeria
1 tl kanelia
100 g kuivattuja hedelmiä tai marjoja hienonnettuna

*Lämmitä uuni 160°C-asteiseksi. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet ja pähkinärouhe. Anna paahtua uunissa 5-10 minuutin ajan.
*Mittaa voi, hunaja ja sokeri kattilaan ja lämmitä. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Ota kattila syrjään, lisää sitten sokeri-voisulan joukkoon paahtunut kaura-siemen-pähkinäseos, kaneli ja kuivatut hedelmät tai marjat ja sekoita huolellisesti.
*Kaada leivinpaperin päälle, tasoita levyksi ja paista 30 minuutin ajan yhä lämpimässä uunissa. Anna jäähtyä, leikkaa 12-20 patukaksi.

perjantaina, syyskuuta 07, 2012

Täytetyt paprikat bulgurilla ja makkaramurulla

Täytetyt paprikat ovat pelottavia. Ihan liian usein on paprika edessäni ollut joko aivan lötkö tai sitkeä, täyte joko ihan irtonaista ja kuivaa tai sitten käsittämätöntä muhjua, ja kokonaismaku valju.

Nyt oli kaappiin kertynyt niin kutsuvien raaka-aineiden sarja, että maistuva lopputulos olisi taattu. Ainakin se oli taattu siihen saakka, kunnes hurautin ihanaan täytemassaan ihan liikaa suolaa. Meinasin alkaa itkeä. Hätäinen käteni kaapaisi laimentajaksi pari tomaattia sekä jääkaapista ananaksen loput. Oppihan Anthony Bourdainkin, että me Suomessa osataan lisätä ananasta kaikkeen. Osoittauduin umpisuomalaisemmaksi kuin luulinkaan, sillä ananas viimeisteli täytteen kuin kirsikka kuppikakun. Maut loksahtivat kohdalleen mitä parhaiten, mahtavaa!
























Tämä ruokalaji on suorastaan klassista vegetarjoiltavaa. Jos rapean makkaramurun vaihtaisi vaikkapa rapeaan, soijakastikkeella maustettuun hampputofumuruun niin lopputuloksessa päästäisiin melko samaan maailmaan.
























Täytetyt paprikat (10-12 paprikanpuolikasta eli ruokaa neljälle)

5-6 punaista paprikaa + 1 paprika täytettä varten
1 1/2 dl bulguria
3 dl kasvis- tai kanalientä
noin 200 g maukasta makkaraa, esim. Lidlin pitkää bratwurstia (myös chorizotyyppinen käy varmasti, sekä jauheliha, jonka kanssa toki mausteet tarvitsee sitten säätää uusiksi)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl valkopippuria
1 tl yrttisuolaa
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa (myös maustamaton kävisi)
1 pieni tlk säilykeananasta paloina
2 tomaattia
oliiviöljyä

*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan kasvis- tai kanaliemessä juuri ja juuri kypsäksi.
*Leikkaa makkara ensin pitkittäin kahdella viillolla, tee sitten poikittain leikaten hyvin pientä makkaramurua (makkaraviipaleen neljäsosia). Kuumenna paistinpannu, lisää makkarat pannuun ja anna ruskistua koko ajan sekoitellen, kunnes pienet palaset ovat rapeita. Varo polttamasta. Kaada makkarat sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, leikkaa sitten yksi paprika yhtä pieniksi kuutioiksi sipulin kanssa. Lisää sipuli- ja paprikasilppu (sekä tarvittaessa tilkka öljyä) tyhjään pannuun ja kuullota miedolla lämmöllä hiljalleen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sitten joukkoon savupaprika, valkopippuri ja suola, sekoita.
*Sekoita kulhossa keskenään bulgur, makkarat, sipuli-paprikasilppu ja tuorejuusto. Kuutioi tomaatti rouheiksi paloiksi, sekoita täytemassan joukkoon valutettujen ananaspalojen kanssa.
*Puolita loput paprikat, poista vaaleat kalvot ja siemenet. Leivinpaperoi syvä uunipelti tai suuri uunivuoka. Täytä paprikanpuolikas kerrallaan täytemassalla, ja asettele paprikat tiiviisti vieri viereen. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes ensimmäisten paprikoiden reunat alkavat hieman tummua.


"En keksi mitään rekvisiittaa tälle vuoalle!"
"No hae kumiankka."
"Okei."

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2012

Kesän viimeiset pihajuhlat

Pääsin elokuun lopulla grillimestareille kylään, kun Soppaa ja silmukoita -blogin Marja järjesti blogitapaamisen. Kun kuulin, että isäntäväen suunnitelmissa oli valmistaa ribsejä, innostuin kantamaan pöytään pari tuttua ja helppoa kastiketta: tomaattisen ja valkosipulisen kaverin grilliherkuille. Jälkimmäinen toimii muuten hyvin myös soijajogurttiin tehtynä.





Grilliteemaan sopi Fanni ja Kaneli -blogista bongaamani pähkinäinen kaalisalaatti, jonka raaka-aineet pakkasin mukaan myös. (Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin iloisen väristä punakaalia, minä menin tavallisen vaalealla, ja vähän ohje muutenkin muuttui matkan varrella.) Ilta oli kotoisa ja mukava, ruoka oli mahtavaa ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Etenkin kirsikkaglaseerattujen ribsien makeansuolainen maku oli viedä jalat alta, kannattaa tsekata ohje linkin takaa. Kiitos Marja ja muut herkuttelijat!

























Pähkinäinen kaalisalaatti unikonsiemenkastikkeella (iso kulhollinen)

1 pieni valkokaali
2 porkkanaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
1 pieni pss pakasteherneitä

Unikonsiemen-sinappikastike:
1 dl oliiviöljyä
vajaa 1/2 dl sokeria
vajaa 1/2 dl valkoviinietikkaa
1 rkl unikonsiemeniä
1 tl sinappijauhetta
merisuolaa

*Leikkaa kaali ja porkkana ohuiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleet suolapähkinöiden ja herneiden kanssa kulhossa.
*Mittaa kastikeainekset astiaan ja sekoita. Sekoita tarmokkaasti kunnes sokeri on tasaisesti muiden aineiden joukossa.Voit myös mitata ainekset kattilaan ja kuumentaa seosta sokerin sulattamiseksi hieman, jäähdytä kastike sen jälkeen.
*Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna vetäytyä ennen tarjoilua viileässä noin parin tunnin ajan.


sunnuntaina, syyskuuta 02, 2012

Tättärää: Arvonnan voittaja on selvillä!

Synttäriarvonnan palkinto on nyt arvottu. Vanha kunnon Random.org avusti, ja onni potkaisi nimimerkki Ankkaa.

Ankka, lähettäisitkö minulle sähköpostia osoitteeseen unelias@wippies.fi, ja kertoisit palkinnon postitusosoitteen?

Pysykää muutkin linjoilla: Jos voittajaa ei tavoiteta, niin arvon perintöprinsessan.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Korvapuustit

Hojo hojo: Ruohonjuuren verkkokauppalahjakortin arvonta on sunnuntaihin 2.9. asti käynnissä täällä.

Ajattelin leipoa pitkästä aikaa puusteja. Tässä blogissa on mystinen kategoria "pulla", joka viettää melkoista hiljaiseloa, joten jotain pöhinää piti saada siihen suuntaan. Tai sitten agendalla oli vaan tuoksuva ylläri arki-iltapäivään.






















Päätin edetä Suvi Rüsterin Täydellinen ohje -kirjan ohjeella, sillä tahdon ahmia kirjan mainioista pro-vinkeistä mahdollisimman monet. Tällä(kin) kertaa tosin päädyin muuttelemaan ohjetta vähän oman maun mukaan: vähensin rasvan määrää hiukan, sillä minun kokemukseni mukaan liika rasva tekee puusteista turhan raskaita, ja jotkin raaka-aineet taas sanelivat määränsä minulle eikä toisinpäin.

















Tällä(kin) kertaa hämmennyin siitä, että kirjassa olevat pro-vinkit ja itse ohje voivat olla ihan ristiriitaisia keskenään! Puustiohjeessa ei puhuta kaaviloimisesta mitään, mutta kädet puuskassa poseeraava leipuri Elias Kortekallio puhuu. Asiaa on spekuloitu myös Sillä Sipulilan kommenttiraidalla, ja heidän puustipostauksestaan löytyvät myös muut vinkit. Ehkä hauskin on kirjan falafel-ohje, jossa neuvotaan keittämään kikherneet, ja vieressä kokki kertoo että parhaat falafelit tulee ehdottomasti keittämättömistä. Mä pystyn elämään asian kanssa, ja hassuille kohdille on varmasti selityksensä, mutta mutta...

Korvapuustit (noin 20 isoa puustia)

5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 1/4 dl sokeria
1 1/2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
1 tl merisuolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja (olosuhteista riippuen enemmänkin)
100 g huoneenlämpöistä voita (tai vain hiukan lämmittämällä pehmitettyä)

Väliin
100 g pehmeää voita
1 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia

Voiteluun
1 kananmuna
ripaus suolaa
(raesokeria)

*Lämmitä maito kädenlämpöseksi. Murenna sitten maidon joukkoon hiiva ja hämmennä tasaiseksi. Lisää sokeri, kardemumma, kananmuna ja suola. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhoja samaan aikaan puuhaarukalla sekoittaen. Kun taikina alkaa käydä paksun puuron oloiseksi, aloita vaivaaminen nyrkillä painellen ja jatka jauhojen lisäämistä. Taikinan on tarkoitus olla pehmoinen, mutta kuitenkin samalla kulhon reunoista irtoava pallo. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa voi. Alusta taikinaa yhteensä 8-10 minuuttia. Pidempi vaivausaika vaikeuttaa taikinan kaulimista levyksi. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
*Kaada taikina kevyesti jauhotetulle leivinalustalle. Painele ilmakuplat pois, jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat vuorollaan noin 30x40 senttimetrin kokoiseksi levyksi. Levitä levylle pullasudin avulla puolet voista, ripottele sitten mukaan fariinisokeri ja kaneli.
*Kääri levy pitkän sivun suuntaiseksi rullaksi. Tee neljä tai viisi napakkaa kierrosta. Leikkaa pötkö "siksak"-tyyliin kolmioiksi, niin että kapeampi pää on noin sentin-parin levyinen. Nosta palat uunipellille leveä puoli alaspäin ja paina korvapuustia keskeltä hieman alaspäin, niin että "korvat" levittyvät. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.
*Riko voiteluun tarkoitettu kananmuna pieneen kulhoon, lisää pieni hyppysellinen suolaa ja sekoita sitten tasaiseksi. Suola helpottaa munan rakenteen rikkoutumista. Voitele puustit huolellisesti. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 15 minuuttia kunnes puustit ovat kauttaaltaan hieman lager-oluen väriä tummempia.

sunnuntaina, elokuuta 26, 2012

Se on synttäripäivä nyt ja meno sen mukainen

Aurinkoista iltapäivää! Tiedättekö mitä? Tämä blogi putkahti maailmaan elokuisessa iltahämärässä tasan viisi vuotta sitten. Blogin pitäminen on tuonut elämääni ihan suunnattoman paljon hyviä makuja, uusia tuulia ja mahtavia tyyppejä, ja matka jatkuu.























Pitäähän tätä nyt juhlia. Päätin pistää pystyyn arvonnan, ja keksin vielä vaatimattomasti sanoen ihan mielettömän hyvän palkinnonkin. Arvonnan voittaja nimittäin saa viidenkymmenen euron lahjakortin Ruohonjuuren verkkokauppaan. Se saattaa napsahtaa kuule just sulle.

Kerro kommenttiboksissa, mitä ruokaan liittyvää tai liittymätöntä sinä teit vuonna 2007. Voit myös halutessasi antaa yleisesti palautetta blogistani tai kertoa toiveita, jos siltä tuntuu. Täällä parhaillaan hiotaan kämmeniä yhteen seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa varten (juupa juu)... Arvontaan osallistuvat kommentit, jotka on jätetty sunnuntaihin 2.9. klo 14 mennessä.

Kiitos Ruohonjuurelle, joka ystävällisesti sponsoroi osan lahjakortista!

Vuonna 2007 minä olin ennätyssateisessa Roskildessa ja läksin sen jälkeen reilaamaan Itä-Eurooppaan poskiontelot edelleen täynnä mutaa. Silti kyseinen kesä jäi mieleen huikean hauskoista hetkistä, ihanista puolalaisista pierogeista ja zapiekankoista ja auringonpaahteesta. Kumma on ihmisen mieli.

lauantaina, elokuuta 25, 2012

Latva-artisokka ja mitä sillä tehdään

Onko latva-artisokka uusi parsa? Näin spekuloitiin ainakin Kalevan nettisivuilla, eikä ajatus ole kauhean kaukaa haettu. Latva-artisokkaa on ehkä ensin vähän vaikeaa lähestyä, ja sitä valmistaessa keittiössä leijailee välillä aika outojakin hajuja. Keitetty lopputulos on kuitenkin mielettömän herkullinen ja sopii mainiosti yhteen voin ja sitruunan kanssa.






















Vielä parsaa enemmän latva-artisokka kannattaa kuitenkin rinnastaa rapuihin. Erityisesti nyt, kun rapujuhlakausi alkaa olla kuumimmillaan. Latva-artisokka on nimittäin lyömätön ape katettavaksi sellaiselle rapujuhlijalle, jonka ruokavalioon ravut eivät sovi. Sen keittämisessä on omat niksinsä, se syödään sormin pala kerrallaan ja kovasti ryystämällä. Sekä rapujen että artisokan valmistusta voi luonnehtia hieman vaivalloiseksi, eli lautasella molemmat ovat yhtä arvokkaita ruokalajeja.

Minä kokosin niksit artisokkien keittämiseen jo mainitusta Kalevasta sekä Suomen Lähikaupan sivuilta. Sillä Sipulista taas opin näin jälkikäteen, että käytin ranskalaista tapaa, jossa artisokka syödään suomuineen ja pehmeä sydän on vain hurmaava palkinto projektin lopuksi. Italialaiset perkaavat artisokan sydämen esiin jo ennen keittämistä.

Tuoreen latva-artisokan käsittely ja keittäminen

*Varaa ruokailijaa kohden 1-2 artisokkaa riippuen siitä, mitä muuta on samaan aikaan tarjolla, ja minkä kokoisia artisokat ovat. (Jos aiot käyttää pelkät sydämet, tarvitset toki useamman.)
*Tuoreen artisokan tunnistat siitä, että se tuntuu painavalta ja sen suomut ovat kiinni. Pinta tuntuu kimmoisalta ja palautuvalta, kun painat suomua kevyesti sormella.






















Esivalmistelu:
*Huuhtele artisokat ensin. Poista sitten artisokan varsi ja samalla sitkeät siteet, jotka ulottuvat varresta artisokan sisälle asti. Jos varsi on tarpeeksi pitkä ja voimasi riittävät, poista varsi taittamalla sitä pöydän kulmaa vasten. Voit myös leikata varren pois terävällä veitsellä. (Itse en saanut vartta taitettua, joten niiden sitkeiden rihmojen vuoksi tein veitsellä viillot tyveä syvemmälle. Näin sain samalla kaavittua pois pienet valkeat karvat. En kyllä löytänyt mitään erityisen sitkeää nyt tai myöhemmin, ehkäpä artisokkani olivat vielä niin kovin tuoreita ja pieniä.)
*Aseta artisokka kyljelleen leikkuulaudalle, ja leikkaa sen nuppumaisesta kärjestä pois viipale parin senttimetrin leveydeltä. Suomujen kärjessä on terävät piikit, eivätkä kärjet muutenkaan sisällä syötävää osaa, joten tällä toimenpiteellä saat suurimman osan ylimääräisistä kärjistä pois. Leikkaa lopuista suomuista kärkiosa pois saksilla.
*Kun olet käsitellyt yhden artisokan, laita se tummumisen ehkäisemiseksi odottamaan kylmään veteen, jossa on hieman sitruunamehua.






















Keittäminen:
*Kiehauta kattilassa sen verran vettä, että artisokkasi mahtuvat hyvin pinnan alle. Mittaa veteen suolaa 1 1/2 tl vesilitraa kohti, ja purista mukaan sitruunamehua.
*Lisää kiehuvaan veteen artisokat. Jos sinulla on sopivan kokoinen pikkulautanen, voit laittaa sellaisen painoksi artisokkien päälle, jotteivät ne nousisi liiaksi pintaan. (Vaihtoehtoisesti voit vain koettaa käännellä artisokkia silloin tällöin.) Koosta riippuen kypsymisaika on noin 15-20 minuuttia.
*Kokeile haarukalla artisokan pohjaa. Jos se tuntuu pehmeältä, on se valmista syötäväksi.






















Syöminen:
*Jos käytät artisokat salaattiin, risottoon tai muuhun ruokalajiin, napsi pois kovat terälehdet ja käytä ainoastaan pehmeä, pieni sisäosa.
*Jos taas artisokka tarjoillaan sellaisenaan, niin varaa tarjolle myös pieni kippo, jossa on sitruunaista keitinlientä ja voisulaa. Suomut irrotetaan sormin yksi kerrallaan ja dipataan voisula-liemeen: mehukas osa, joka riivitään hampain suuhun, on suomun "nurjalla puolella" sen alaosassa. Syötäväksi kelpaamatonta kovaa materiaalia jää jälkeen sievä keko, mutta keskellä eli sydämessä lehdet ovat niin pehmeitä, että ne voi syödä kokonaan.


perjantaina, elokuuta 24, 2012

Suussa sulava sitruuna-juustokakku

Chicling-blogin Hanna muistutti lukijoita Kauhaa ja rakkautta -Eevan herkullisesta juustokakkuohjeesta. Kiinnostuin Eevan blogin kommenttiraidalla käydystä liivatekeskustelusta, ja päätin ryhtyä kakkuhommiin. Minulla on nimittäin turhan usein ollut se ongelma, että kotitekoinen juustokakku tuntuu suussa liian kovalta eikä sula kielelle, ja pahimmassa tapauksessa liivate vielä maistuu läpi.






















Kommenttiketjussa esitettiin, että kotikokkien ohjeissa liivatteen määrä lasketaan varman päälle yläkanttiin, jotta kakku varmasti pysyisi koossa. Kuulostaa loogiselta - mutta jos on valmis ottamaan riskejä tai tietää varmasti, miten liivatteen kanssa toimitaan, niin vähempikin riittää. Suvi-niminen kommentoija taas tiesi kertoa, että eräs kondiittorien käyttämä nyrkkisääntö on laskea liivatteen määrä siten, että sitä on yksi prosentti täytemassan painosta. Sitten joku vielä ystävällisesti laski, että juuri tähän kakkuun riittäisi näin ollen 3-3,5 liivatelehteä. Laitoin vain kolme, sillä voihan kakkua tarvittaessa vaikka vähän pakastaa - mutta lopputulos oli jääkaapissa hyydytettynäkin ihan täydellinen! Rakastan blogien kommenttiketjuja.























Eevan kakun tein liivatemuutosta lukuunottamatta pitkälti juuri sellaisenaan, ja Eeva opastaa juustokakun tekoon niin kattavasti, että lainaan lähdettä suoraan. Omat kommenttini ovat suluissa.

Sitruunajuustokakku ja sitruunasiirappia (ohje: Eeva Kolu, Kauhaa ja rakkautta -blogi)

Kakku:

200 g digestive-keksejä
75 g voita
4 liivatelehteä (kolme riittää)
2 rkl kiehuvaa vettä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
sitruunasiirappi:
1,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori raastettuna

lisäksi:
tuoreita mansikoita (ja muita marjoja) ja/tai kirsikoita

*Murskaa ja jauha keksit monitoimikoneessa tai käsin käyttäen apuna esim. kaulinta tai nuijaa. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin.
 *Painele seos leivinpaperilla vuoratun, halkaisijaltaan 20-24 cm irtopohjavuoan pohjalle ja jätä odottamaan. Mitä pienempää vuokaa käytät, sitä korkeamman kakun saat. (Mulla ei ole irtopohjavuokaa, joten laakea piirakkavuoka ja leivinpaperi ajaa samaa asiaa, mutta mitäpä näistä.)
*Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan vähintään 5 minuutiksi.
*Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri, sitruunankuori ja -mehu. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi.
*Ota lionneet liivatelehdet vedestä pois ja puristele niistä käsin kaikki ylimääräinen vesi. Sekoita lehdet ja 2 rkl kiehuvaa vettä kunnes lehdet ovat sulaneet taisaisesti veden joukkoon.
(Tässä vaiheessa sekoitin kauhallisen tuorejuustomassaa tasaisesti liivateseoksen joukkoon: näin varmistetaan se, ettei valmiiseen kakkuun jää liivatehiutaleita kun se nopeasti jäähtyy suuren massan joukkoon kaadettaessa.)
*Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi joukkoon kermavaahto ja sekoita. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti tai vaikka yön yli.
*Laita kaikki sitruunasiirapin ainekset kattilaan, kiehauta ja keittele n. 5 minuuttia kunnes seos alkaa aavistuksen paksuuntua. Jäähdytä täysin ennen tarjoilua.
*Tarjoile hyytynyt kakku mansikoiden (tai muiden marjojen) ja sitruunasiirapin kera.

torstaina, elokuuta 23, 2012

Mac and cheese -henkinen laatikko

Mitä mieltä olette Ruokasuosikit-kirjoista? Ne on niitä isompia ja pienempiä, ohuempia ja paksumpia opuksia, joita löytyy joka kirjakaupan laarista: sushit, kasvikset, pastat, nuudelit, suklaat... Uusissa painoksissa kierrätetään aina samoja reseptejä ristiin rastiin.

Joku rustiikkinen kädenjälki ja tatsi niistä puuttuu, ovat kovin massatuotetun oloisia eivätkä lainkaan symppiksiä. Yleensä odotan keittokirjalta, että siinä on joko jokin ainutkertainen juju, että se kuuluu ikuvanhaan Ruutusarjaan tai että siinä on härskin aidon kasarit tai muuten jännittävät valokuvat. Ruokasuosikit -kirjoissa ei ole mitään näistä. Mutta viimeistään sellaisen keskikokoisen Kasvisruoat-kirjan kohdalla sydämeni heltyi. (Taas.) Se oli vaan niin pullollaan hyviä reseptejä toinen toisensa jälkeen.

Aasialaisia sapuskoja tulee kokattua tuosta ja yhdestä toisesta samanlaisesta useinkin, mutta tällä kertaa lähdin amerikkalaiselle linjalle. Juustomakaronilla mennään. Useimmissa kirjan ohjeissa on ihan kohtuullisesti muistettu proteiinipartikkelikin, tässä sitä puolta edustaa lähinnä tuo juusto. Mutta tiiättekö, on niitä hiilareita pahempiakin hirviöitä tässä maailmassa nähty.




















 

Ai niin. Se kasvisruoka-aspekti taisi kyllä mennä tällä kertaa siinä, että päätettiinkin laittaa mausteeksi aurajuuston sijaan pekonia. Mutta molempi parempi ja oman mielen mukaan.

Juustomakaronilaatikko (neljälle) Ruokasuosikit: Kasvisruoat

225-300 g sarvimakaronia

Valkokastike:
5 dl maitoa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
6 kokonaista mustapippuria
sipuliviipale
ripaus muskottiraastetta
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Mukaan makaronin ja valkokastikkeen lisäksi:
1 pkt pekonia
1 kananmuna vatkattuna
125+125 g kahta erilaista vahvaa juustoa raastettuna (esim. cheddar ja red leicester, tai parmesan ja jokin satunnainen pala)
1 rkl täysjyväsinappia
2 rkl tuoretta ruohosipulia pilkottuna
suolaa ja pippuria
4 tomaattia viipaloituna
2 rkl auringonkukansiemeniä
ruohosipulia koristeluun

*Kiehauta kattilallinen kevyesti suolattua vettä, keitä siinä makaronit al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja laita sivuun odottamaan.
*Tee valkokastike. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada sitten kuumankestävään astiaan odottamaan. Lisää tyhjän kattilan pohjalle voi, ja kun se alkaa kuplia, ripottele sekaan jauho ja keitä pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 1 minuutin ajan. Kaada maidosta takaisin kattilaan puolet ja vatkaa samalla vimmatusti. Lisää sitten loput maidosta sekä laakerinlehti, sipuliviipale, pippurit ja muskottiraaste. Kiehauta ja keitä kastiketta välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia, kunnes se on sakeaa ja tasaista. Nouki laakerinlehti ja sipuliviipale pois, mausta suolalla ja pippurilla.
*Suikaloi pekoni kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja anna suikaleiden ruskistua rapeiksi.
*Sekoita vatkattu muna, puolet juustoraasteesta, sinappi ja ruohosipuli valkokastikkeeseen (ja mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa ja pippuria). Levitä voideltuun uunivuokaan makaronit ja sekoita sitten niihin pekonisuikaleet sekä valkokastikeseos niin, että makaronit peittyvät. Asettele pinnalle tomaattiviipaleet.
*Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta sekä auringonkukansiemenet. Paista uunin alatasossa 190°C:ssa noin 25-30 minuuttia tai kunnes pinta kuplii ja on kullankeltainen. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa.

























Me tarjoiltiin ruoan kanssa samaisesta kirjasta bongattua yksinkertaista salaattia, jossa oli muun muassa tuoreita vihreitä papuja ja retiisejä. Rouskuivat kivasti pehmeän makaronilaatikon seurana.



maanantaina, elokuuta 20, 2012

Eton mess

Viime postauksessa selittelin kirsikoiden ostoa. Nyt taidan olla tilanteessa, jossa edes selityksistä ei ole apua. Mansikat eivät ole enää parhaimmillaan, ainakaan täällä Suomen eteläosassa, mutta ainahan menneestä kesästä ja tulevista sellaisista saa haaveilla.

Itse jälkkäri ei kyllä suurempia selittelyjä kaipaa. Eton mess eli mansikka-Pimm's-marenki-ranskankermahässäkkä on yksinkertaisesti helppoa ja ihanaa. Nuo kaksi adjektiivia taitavat istua sitkeästi kaikessa, mitä Jamie Oliver keksii.






















Eton mess (mukaeltu kirjasta Jamie's 30 Minute Meals)

noin 400 g tuoreita mansikoita
1 tl ruskeaa ruokosokeria
1/2 appelsiini
1 tl vaniljasokeria
loraus Pimm'siä
muutama reilu lusikallinen (kevyttä) ranskankermaa tai paksua jogurttia
1 pss valmiita marenkeja (tai itsetehtyjä, mureita marenkeja)
minttua koristeluun

*Viipaloi mansikat ja lisää ne sekä ruokosokeri kulhoon. Raasta päälle appelsiininpuolikkaan kuori ja purista mukaan appelsiinin mehu. Lisää loraus Pimm'siä ja vaniljasokeri. Sekoita sitten ainekset haarukan avulla kunnolla sekaisin: mansikat saavat muhjaantua ja maut sulautua toisiinsa.
*Kokoa tarjoiluastiaan mansikkaseosta sekä ranskankerma- tai jogurttilusikallisia. Murusta sitten pinnalle marengit juuri ennen tarjoilua. Koristele lopuksi tuoreilla mintunlehdillä.





sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Kirsikkapiirakka murukuorrutteella

Kesällä torit ja tiskit notkuvat houkuttelevia marjoja ja vihanneksia ihan läheltä, mutta kirsikoita ei vaan voi vastustaa. Ei, vaikka ne matkaisivat tänne Euroopan toiselta laidalta asti. Tuoreita kirsikoita saa niin lyhyen aikaa, ja niiden maku on niin täydellisen erilainen kuin säilykekirsikoilla, jotka ei nappaa ollenkaan.
























Selailin läpi parit blogit ja kirjat kun mietin, millaisen piirakan tekisin tällä kertaa. Lopulta päädyin (taas) ihan ylivoimaisen hyvään piiraspohjaohjeeseen: siihen, jonka olen kirjoittanut ruttuiseen vihkoon yläasteen kotitaloustunnilla. Aikuisessa dekadenssissani tosin vaihdoin margariinin voihin ja vanilliinin vaniljaan. Mukaan nakkautui myös luumurasian ja ranskankerman jämät, mikä lisäsi lopputuloksen hurmaavaa pehmoisuutta entisestään.

Mainittakoon, että ohjeessa 1 kkp eli kahvikuppi meinaa noin 1,5 desilitraa, mutta se ei ole ihan niin justiinsa, kunhan suhteet pysyy kohdillaan.

Kirsikka-luumupiirakka

2 kkp vehnäjauhoja (tai 1 1/2 kkp vehnäjauhoja ja 1/2 kkp kaurahiutaleita)
1 kkp sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 muna
1/2 kkp maitoa
yhteensä noin 1 l kirsikoita ja pieniä luumuja kivet poistettuna
2 rkl perunajauhoa
1 dl ranskankermaa

*Sekoita kuivat aineet (jauhoista vaniljasokeriin) keskenään. Nypi sitten voi tasaiseksi muruksi kuivien aineiden kanssa. Ota 1 kkp murua erilleen.
*Lisää jäljelle jääneeseen muruun muna ja maito. Levitä voideltuun piirakkavuokaan. Taikinan on tarkoitus olla pehmeää ja lastalla leviteltävää.
*Sekoita kulhossa reilu puolet hedelmistä, perunajauhot sekä ranskankerma. Levitä seos tasaisesti vuokaan taikinan päälle, asettele pinnalle sitten kauniisti loput hedelmistä.
*Levitä hedelmien päälle muru.
*Paista noin 25 minuuttia uunin alatasossa 200°C:ssa.


lauantaina, elokuuta 11, 2012

Arancini eli kuinka risotto syödään viimeiseen jyvään

Tein kantarellirisottoa ihan liikaa, tällä kertaa vähän niinkuin tositarkoituksella. Risottomestari-vieraani, viimeisin Mondon Ruoka&Matka -lehti ja Italian-matkan kaukaiset muistot kun kuiskailivat kaikki samaa: tee niitä riisipalleroita!




















 




Arancini eli rapeat riisipallot

tähderisottoa
kananmuna
korppujauhoja (voit vaikka raastaa kuivahtaneen leivänkannikan juustoraastimella)
öljyä uppopaistamiseen
sitruunaa tarjoiluun

*Kostuta kädet vedellä ja pyörittele risotontähteistä lihapullan kokoisia pyöryköitä. Riko yhdelle lautaselle kananmuna, levitä toiselle korppujauhot. Pyörittele pallot sitten varovasti ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhoissa.
*Kaada valurautapataan parin senttimetrin kerros öljyä. Kuumenna 180°C:een lämpötilaan (tai niin kuumaksi, että vaalean leivän palanen ruskistuu kauniisti noin 15 sekunnissa, on öljy sopivan kuumaa). Nostele pyöryköitä reikäkauhan tai muun tarpeeksi pitkän välineen avulla varovasti neljä kerrallaan, anna porista kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin ja käännä sitten toiset puolet palloista paistumaan. Minulla riitti paistamiseen ehkä noin 1-2 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pyörykät lautaselle talouspaperin päälle.
*Tarjoile rapeat pyörykät sitruunalohkon kanssa.


perjantaina, elokuuta 10, 2012

Metsäiset terveiset eli kantarellirisotto

Vietin töiden merkeissä mielettömän hienon puolitoistaviikkoisen metsässä. Siellä näytti muun muassa tältä:























Keittiöjengin tekemä ruoka oli hyvää, mutta kotiin palaamisen ja päikkärivuorokauden jälkeen teki hurjasti mieli kokata pitkästä aikaa itse. Noudin siis pussillisen kantarelleja lähimmältä myyntipisteeltä, sellaisen perusmarketin aulasta. Mun ja itse kerättyjen metsäkantarellien aikataulut meni vähän ristiin!

Sitten houkuttelin paikalle vielä ystäväni, joka sattuu olemaan risottomestari. Näinpä sävelet olikin selvät ja herkulliset aina ruokapöytään asti. (Opin muun muassa, että keittelyn ja maistelun aikana liika "tärkkelyksen maku" pitää karkottaa lisävalkkarilla.) Ruokapöydän jälkeen sen sijaan sattui vatsaan, kun tuli syötyä ihan hiukkasen verran liikaa.
























Kantarellirisotto (kuudelle)

voita ja öljyä kuullottamiseen
reilu 1 l kantarelleja
1,5-2 l kanalientä
2 suurta sipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
2-4 dl valkoviiniä
ripaus musta- ja valkopippuria
1 rkl sherryä
parmesan-juustoa raastettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Puhdista sienet talouspaperilla ja paloittele ne keskenään samankokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna (valtavan) suuressa pannussa tai kasarissa nokare voita ja loraus öljyä, ja käytä sieniä nopeasti pannulla niin että ne juuri alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä sienet sitten sivuun odottamaan.
*Valmista kanaliemi valmiiksi odottamaan. (Itse kiehautin vedenkeittimellä vettä, ja tein lasikannuun lientä kuutiosta aina 0,5 litraa kerrallaan sitä mukaa, kun sitä sitten risottoa tehdessä tarvitsi.)
*Lisää keskilämpöiseen pannuun hieman rasvaa, ja kippaa sipuli- ja valkosipulisilppu kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon riisi ja sekoittele, kunnes sipulit ja riisi ovat alkaneet muuttua läpikuultaviksi. Huolehdi, etteivät riisi ja sipuli pääse ruskistumaan.
*Kaada pannuun sen verran reilusti lientä, että kaikki riisi pääsee kostumaan. Sekoittele keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja lisää sitten nestettä samaan tapaan aina kauhallinen kerrallaan. Noin puolen liemilitran jälkeen lisää keitokseen pari desilitraa viiniä, jatka sitten taas liemellä. Jatka tähän tapaan, hitaasti sekoittaen, noin 40 minuutin ajan huolehtien samalla siitä, että risotto pysyy mukavan kosteana.
*Maistele ja mausta lisäviinillä, sherryllä ja pippurilla.
*Kun risotto on lähes kypsää, eli riisinjyvät tuntuvat vielä hampaissa mutta koostumus alkaa olla kermaisen pehmeä, sekoita joukkoon raastettu parmesan-juusto ja kantarellit. Anna kypsyä vielä muutaman minuutin ajan, niin että valmiin risoton riisi on edelleen sopivan "al dente". Sekoita lopuksi joukkoon ruohosipuli ja tarjoile.