keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Korvapuustit

Hojo hojo: Ruohonjuuren verkkokauppalahjakortin arvonta on sunnuntaihin 2.9. asti käynnissä täällä.

Ajattelin leipoa pitkästä aikaa puusteja. Tässä blogissa on mystinen kategoria "pulla", joka viettää melkoista hiljaiseloa, joten jotain pöhinää piti saada siihen suuntaan. Tai sitten agendalla oli vaan tuoksuva ylläri arki-iltapäivään.






















Päätin edetä Suvi Rüsterin Täydellinen ohje -kirjan ohjeella, sillä tahdon ahmia kirjan mainioista pro-vinkeistä mahdollisimman monet. Tällä(kin) kertaa tosin päädyin muuttelemaan ohjetta vähän oman maun mukaan: vähensin rasvan määrää hiukan, sillä minun kokemukseni mukaan liika rasva tekee puusteista turhan raskaita, ja jotkin raaka-aineet taas sanelivat määränsä minulle eikä toisinpäin.

















Tällä(kin) kertaa hämmennyin siitä, että kirjassa olevat pro-vinkit ja itse ohje voivat olla ihan ristiriitaisia keskenään! Puustiohjeessa ei puhuta kaaviloimisesta mitään, mutta kädet puuskassa poseeraava leipuri Elias Kortekallio puhuu. Asiaa on spekuloitu myös Sillä Sipulilan kommenttiraidalla, ja heidän puustipostauksestaan löytyvät myös muut vinkit. Ehkä hauskin on kirjan falafel-ohje, jossa neuvotaan keittämään kikherneet, ja vieressä kokki kertoo että parhaat falafelit tulee ehdottomasti keittämättömistä. Mä pystyn elämään asian kanssa, ja hassuille kohdille on varmasti selityksensä, mutta mutta...

Korvapuustit (noin 20 isoa puustia)

5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 1/4 dl sokeria
1 1/2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
1 tl merisuolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja (olosuhteista riippuen enemmänkin)
100 g huoneenlämpöistä voita (tai vain hiukan lämmittämällä pehmitettyä)

Väliin
100 g pehmeää voita
1 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia

Voiteluun
1 kananmuna
ripaus suolaa
(raesokeria)

*Lämmitä maito kädenlämpöseksi. Murenna sitten maidon joukkoon hiiva ja hämmennä tasaiseksi. Lisää sokeri, kardemumma, kananmuna ja suola. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhoja samaan aikaan puuhaarukalla sekoittaen. Kun taikina alkaa käydä paksun puuron oloiseksi, aloita vaivaaminen nyrkillä painellen ja jatka jauhojen lisäämistä. Taikinan on tarkoitus olla pehmoinen, mutta kuitenkin samalla kulhon reunoista irtoava pallo. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa voi. Alusta taikinaa yhteensä 8-10 minuuttia. Pidempi vaivausaika vaikeuttaa taikinan kaulimista levyksi. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
*Kaada taikina kevyesti jauhotetulle leivinalustalle. Painele ilmakuplat pois, jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat vuorollaan noin 30x40 senttimetrin kokoiseksi levyksi. Levitä levylle pullasudin avulla puolet voista, ripottele sitten mukaan fariinisokeri ja kaneli.
*Kääri levy pitkän sivun suuntaiseksi rullaksi. Tee neljä tai viisi napakkaa kierrosta. Leikkaa pötkö "siksak"-tyyliin kolmioiksi, niin että kapeampi pää on noin sentin-parin levyinen. Nosta palat uunipellille leveä puoli alaspäin ja paina korvapuustia keskeltä hieman alaspäin, niin että "korvat" levittyvät. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.
*Riko voiteluun tarkoitettu kananmuna pieneen kulhoon, lisää pieni hyppysellinen suolaa ja sekoita sitten tasaiseksi. Suola helpottaa munan rakenteen rikkoutumista. Voitele puustit huolellisesti. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 15 minuuttia kunnes puustit ovat kauttaaltaan hieman lager-oluen väriä tummempia.

sunnuntaina, elokuuta 26, 2012

Se on synttäripäivä nyt ja meno sen mukainen

Aurinkoista iltapäivää! Tiedättekö mitä? Tämä blogi putkahti maailmaan elokuisessa iltahämärässä tasan viisi vuotta sitten. Blogin pitäminen on tuonut elämääni ihan suunnattoman paljon hyviä makuja, uusia tuulia ja mahtavia tyyppejä, ja matka jatkuu.























Pitäähän tätä nyt juhlia. Päätin pistää pystyyn arvonnan, ja keksin vielä vaatimattomasti sanoen ihan mielettömän hyvän palkinnonkin. Arvonnan voittaja nimittäin saa viidenkymmenen euron lahjakortin Ruohonjuuren verkkokauppaan. Se saattaa napsahtaa kuule just sulle.

Kerro kommenttiboksissa, mitä ruokaan liittyvää tai liittymätöntä sinä teit vuonna 2007. Voit myös halutessasi antaa yleisesti palautetta blogistani tai kertoa toiveita, jos siltä tuntuu. Täällä parhaillaan hiotaan kämmeniä yhteen seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa varten (juupa juu)... Arvontaan osallistuvat kommentit, jotka on jätetty sunnuntaihin 2.9. klo 14 mennessä.

Kiitos Ruohonjuurelle, joka ystävällisesti sponsoroi osan lahjakortista!

Vuonna 2007 minä olin ennätyssateisessa Roskildessa ja läksin sen jälkeen reilaamaan Itä-Eurooppaan poskiontelot edelleen täynnä mutaa. Silti kyseinen kesä jäi mieleen huikean hauskoista hetkistä, ihanista puolalaisista pierogeista ja zapiekankoista ja auringonpaahteesta. Kumma on ihmisen mieli.

lauantaina, elokuuta 25, 2012

Latva-artisokka ja mitä sillä tehdään

Onko latva-artisokka uusi parsa? Näin spekuloitiin ainakin Kalevan nettisivuilla, eikä ajatus ole kauhean kaukaa haettu. Latva-artisokkaa on ehkä ensin vähän vaikeaa lähestyä, ja sitä valmistaessa keittiössä leijailee välillä aika outojakin hajuja. Keitetty lopputulos on kuitenkin mielettömän herkullinen ja sopii mainiosti yhteen voin ja sitruunan kanssa.






















Vielä parsaa enemmän latva-artisokka kannattaa kuitenkin rinnastaa rapuihin. Erityisesti nyt, kun rapujuhlakausi alkaa olla kuumimmillaan. Latva-artisokka on nimittäin lyömätön ape katettavaksi sellaiselle rapujuhlijalle, jonka ruokavalioon ravut eivät sovi. Sen keittämisessä on omat niksinsä, se syödään sormin pala kerrallaan ja kovasti ryystämällä. Sekä rapujen että artisokan valmistusta voi luonnehtia hieman vaivalloiseksi, eli lautasella molemmat ovat yhtä arvokkaita ruokalajeja.

Minä kokosin niksit artisokkien keittämiseen jo mainitusta Kalevasta sekä Suomen Lähikaupan sivuilta. Sillä Sipulista taas opin näin jälkikäteen, että käytin ranskalaista tapaa, jossa artisokka syödään suomuineen ja pehmeä sydän on vain hurmaava palkinto projektin lopuksi. Italialaiset perkaavat artisokan sydämen esiin jo ennen keittämistä.

Tuoreen latva-artisokan käsittely ja keittäminen

*Varaa ruokailijaa kohden 1-2 artisokkaa riippuen siitä, mitä muuta on samaan aikaan tarjolla, ja minkä kokoisia artisokat ovat. (Jos aiot käyttää pelkät sydämet, tarvitset toki useamman.)
*Tuoreen artisokan tunnistat siitä, että se tuntuu painavalta ja sen suomut ovat kiinni. Pinta tuntuu kimmoisalta ja palautuvalta, kun painat suomua kevyesti sormella.






















Esivalmistelu:
*Huuhtele artisokat ensin. Poista sitten artisokan varsi ja samalla sitkeät siteet, jotka ulottuvat varresta artisokan sisälle asti. Jos varsi on tarpeeksi pitkä ja voimasi riittävät, poista varsi taittamalla sitä pöydän kulmaa vasten. Voit myös leikata varren pois terävällä veitsellä. (Itse en saanut vartta taitettua, joten niiden sitkeiden rihmojen vuoksi tein veitsellä viillot tyveä syvemmälle. Näin sain samalla kaavittua pois pienet valkeat karvat. En kyllä löytänyt mitään erityisen sitkeää nyt tai myöhemmin, ehkäpä artisokkani olivat vielä niin kovin tuoreita ja pieniä.)
*Aseta artisokka kyljelleen leikkuulaudalle, ja leikkaa sen nuppumaisesta kärjestä pois viipale parin senttimetrin leveydeltä. Suomujen kärjessä on terävät piikit, eivätkä kärjet muutenkaan sisällä syötävää osaa, joten tällä toimenpiteellä saat suurimman osan ylimääräisistä kärjistä pois. Leikkaa lopuista suomuista kärkiosa pois saksilla.
*Kun olet käsitellyt yhden artisokan, laita se tummumisen ehkäisemiseksi odottamaan kylmään veteen, jossa on hieman sitruunamehua.






















Keittäminen:
*Kiehauta kattilassa sen verran vettä, että artisokkasi mahtuvat hyvin pinnan alle. Mittaa veteen suolaa 1 1/2 tl vesilitraa kohti, ja purista mukaan sitruunamehua.
*Lisää kiehuvaan veteen artisokat. Jos sinulla on sopivan kokoinen pikkulautanen, voit laittaa sellaisen painoksi artisokkien päälle, jotteivät ne nousisi liiaksi pintaan. (Vaihtoehtoisesti voit vain koettaa käännellä artisokkia silloin tällöin.) Koosta riippuen kypsymisaika on noin 15-20 minuuttia.
*Kokeile haarukalla artisokan pohjaa. Jos se tuntuu pehmeältä, on se valmista syötäväksi.






















Syöminen:
*Jos käytät artisokat salaattiin, risottoon tai muuhun ruokalajiin, napsi pois kovat terälehdet ja käytä ainoastaan pehmeä, pieni sisäosa.
*Jos taas artisokka tarjoillaan sellaisenaan, niin varaa tarjolle myös pieni kippo, jossa on sitruunaista keitinlientä ja voisulaa. Suomut irrotetaan sormin yksi kerrallaan ja dipataan voisula-liemeen: mehukas osa, joka riivitään hampain suuhun, on suomun "nurjalla puolella" sen alaosassa. Syötäväksi kelpaamatonta kovaa materiaalia jää jälkeen sievä keko, mutta keskellä eli sydämessä lehdet ovat niin pehmeitä, että ne voi syödä kokonaan.


perjantaina, elokuuta 24, 2012

Suussa sulava sitruuna-juustokakku

Chicling-blogin Hanna muistutti lukijoita Kauhaa ja rakkautta -Eevan herkullisesta juustokakkuohjeesta. Kiinnostuin Eevan blogin kommenttiraidalla käydystä liivatekeskustelusta, ja päätin ryhtyä kakkuhommiin. Minulla on nimittäin turhan usein ollut se ongelma, että kotitekoinen juustokakku tuntuu suussa liian kovalta eikä sula kielelle, ja pahimmassa tapauksessa liivate vielä maistuu läpi.






















Kommenttiketjussa esitettiin, että kotikokkien ohjeissa liivatteen määrä lasketaan varman päälle yläkanttiin, jotta kakku varmasti pysyisi koossa. Kuulostaa loogiselta - mutta jos on valmis ottamaan riskejä tai tietää varmasti, miten liivatteen kanssa toimitaan, niin vähempikin riittää. Suvi-niminen kommentoija taas tiesi kertoa, että eräs kondiittorien käyttämä nyrkkisääntö on laskea liivatteen määrä siten, että sitä on yksi prosentti täytemassan painosta. Sitten joku vielä ystävällisesti laski, että juuri tähän kakkuun riittäisi näin ollen 3-3,5 liivatelehteä. Laitoin vain kolme, sillä voihan kakkua tarvittaessa vaikka vähän pakastaa - mutta lopputulos oli jääkaapissa hyydytettynäkin ihan täydellinen! Rakastan blogien kommenttiketjuja.























Eevan kakun tein liivatemuutosta lukuunottamatta pitkälti juuri sellaisenaan, ja Eeva opastaa juustokakun tekoon niin kattavasti, että lainaan lähdettä suoraan. Omat kommenttini ovat suluissa.

Sitruunajuustokakku ja sitruunasiirappia (ohje: Eeva Kolu, Kauhaa ja rakkautta -blogi)

Kakku:

200 g digestive-keksejä
75 g voita
4 liivatelehteä (kolme riittää)
2 rkl kiehuvaa vettä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
sitruunasiirappi:
1,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori raastettuna

lisäksi:
tuoreita mansikoita (ja muita marjoja) ja/tai kirsikoita

*Murskaa ja jauha keksit monitoimikoneessa tai käsin käyttäen apuna esim. kaulinta tai nuijaa. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin.
 *Painele seos leivinpaperilla vuoratun, halkaisijaltaan 20-24 cm irtopohjavuoan pohjalle ja jätä odottamaan. Mitä pienempää vuokaa käytät, sitä korkeamman kakun saat. (Mulla ei ole irtopohjavuokaa, joten laakea piirakkavuoka ja leivinpaperi ajaa samaa asiaa, mutta mitäpä näistä.)
*Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan vähintään 5 minuutiksi.
*Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri, sitruunankuori ja -mehu. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi.
*Ota lionneet liivatelehdet vedestä pois ja puristele niistä käsin kaikki ylimääräinen vesi. Sekoita lehdet ja 2 rkl kiehuvaa vettä kunnes lehdet ovat sulaneet taisaisesti veden joukkoon.
(Tässä vaiheessa sekoitin kauhallisen tuorejuustomassaa tasaisesti liivateseoksen joukkoon: näin varmistetaan se, ettei valmiiseen kakkuun jää liivatehiutaleita kun se nopeasti jäähtyy suuren massan joukkoon kaadettaessa.)
*Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi joukkoon kermavaahto ja sekoita. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti tai vaikka yön yli.
*Laita kaikki sitruunasiirapin ainekset kattilaan, kiehauta ja keittele n. 5 minuuttia kunnes seos alkaa aavistuksen paksuuntua. Jäähdytä täysin ennen tarjoilua.
*Tarjoile hyytynyt kakku mansikoiden (tai muiden marjojen) ja sitruunasiirapin kera.

torstaina, elokuuta 23, 2012

Mac and cheese -henkinen laatikko

Mitä mieltä olette Ruokasuosikit-kirjoista? Ne on niitä isompia ja pienempiä, ohuempia ja paksumpia opuksia, joita löytyy joka kirjakaupan laarista: sushit, kasvikset, pastat, nuudelit, suklaat... Uusissa painoksissa kierrätetään aina samoja reseptejä ristiin rastiin.

Joku rustiikkinen kädenjälki ja tatsi niistä puuttuu, ovat kovin massatuotetun oloisia eivätkä lainkaan symppiksiä. Yleensä odotan keittokirjalta, että siinä on joko jokin ainutkertainen juju, että se kuuluu ikuvanhaan Ruutusarjaan tai että siinä on härskin aidon kasarit tai muuten jännittävät valokuvat. Ruokasuosikit -kirjoissa ei ole mitään näistä. Mutta viimeistään sellaisen keskikokoisen Kasvisruoat-kirjan kohdalla sydämeni heltyi. (Taas.) Se oli vaan niin pullollaan hyviä reseptejä toinen toisensa jälkeen.

Aasialaisia sapuskoja tulee kokattua tuosta ja yhdestä toisesta samanlaisesta useinkin, mutta tällä kertaa lähdin amerikkalaiselle linjalle. Juustomakaronilla mennään. Useimmissa kirjan ohjeissa on ihan kohtuullisesti muistettu proteiinipartikkelikin, tässä sitä puolta edustaa lähinnä tuo juusto. Mutta tiiättekö, on niitä hiilareita pahempiakin hirviöitä tässä maailmassa nähty.




















 

Ai niin. Se kasvisruoka-aspekti taisi kyllä mennä tällä kertaa siinä, että päätettiinkin laittaa mausteeksi aurajuuston sijaan pekonia. Mutta molempi parempi ja oman mielen mukaan.

Juustomakaronilaatikko (neljälle) Ruokasuosikit: Kasvisruoat

225-300 g sarvimakaronia

Valkokastike:
5 dl maitoa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
6 kokonaista mustapippuria
sipuliviipale
ripaus muskottiraastetta
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Mukaan makaronin ja valkokastikkeen lisäksi:
1 pkt pekonia
1 kananmuna vatkattuna
125+125 g kahta erilaista vahvaa juustoa raastettuna (esim. cheddar ja red leicester, tai parmesan ja jokin satunnainen pala)
1 rkl täysjyväsinappia
2 rkl tuoretta ruohosipulia pilkottuna
suolaa ja pippuria
4 tomaattia viipaloituna
2 rkl auringonkukansiemeniä
ruohosipulia koristeluun

*Kiehauta kattilallinen kevyesti suolattua vettä, keitä siinä makaronit al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja laita sivuun odottamaan.
*Tee valkokastike. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada sitten kuumankestävään astiaan odottamaan. Lisää tyhjän kattilan pohjalle voi, ja kun se alkaa kuplia, ripottele sekaan jauho ja keitä pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 1 minuutin ajan. Kaada maidosta takaisin kattilaan puolet ja vatkaa samalla vimmatusti. Lisää sitten loput maidosta sekä laakerinlehti, sipuliviipale, pippurit ja muskottiraaste. Kiehauta ja keitä kastiketta välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia, kunnes se on sakeaa ja tasaista. Nouki laakerinlehti ja sipuliviipale pois, mausta suolalla ja pippurilla.
*Suikaloi pekoni kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja anna suikaleiden ruskistua rapeiksi.
*Sekoita vatkattu muna, puolet juustoraasteesta, sinappi ja ruohosipuli valkokastikkeeseen (ja mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa ja pippuria). Levitä voideltuun uunivuokaan makaronit ja sekoita sitten niihin pekonisuikaleet sekä valkokastikeseos niin, että makaronit peittyvät. Asettele pinnalle tomaattiviipaleet.
*Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta sekä auringonkukansiemenet. Paista uunin alatasossa 190°C:ssa noin 25-30 minuuttia tai kunnes pinta kuplii ja on kullankeltainen. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa.

























Me tarjoiltiin ruoan kanssa samaisesta kirjasta bongattua yksinkertaista salaattia, jossa oli muun muassa tuoreita vihreitä papuja ja retiisejä. Rouskuivat kivasti pehmeän makaronilaatikon seurana.



maanantaina, elokuuta 20, 2012

Eton mess

Viime postauksessa selittelin kirsikoiden ostoa. Nyt taidan olla tilanteessa, jossa edes selityksistä ei ole apua. Mansikat eivät ole enää parhaimmillaan, ainakaan täällä Suomen eteläosassa, mutta ainahan menneestä kesästä ja tulevista sellaisista saa haaveilla.

Itse jälkkäri ei kyllä suurempia selittelyjä kaipaa. Eton mess eli mansikka-Pimm's-marenki-ranskankermahässäkkä on yksinkertaisesti helppoa ja ihanaa. Nuo kaksi adjektiivia taitavat istua sitkeästi kaikessa, mitä Jamie Oliver keksii.






















Eton mess (mukaeltu kirjasta Jamie's 30 Minute Meals)

noin 400 g tuoreita mansikoita
1 tl ruskeaa ruokosokeria
1/2 appelsiini
1 tl vaniljasokeria
loraus Pimm'siä
muutama reilu lusikallinen (kevyttä) ranskankermaa tai paksua jogurttia
1 pss valmiita marenkeja (tai itsetehtyjä, mureita marenkeja)
minttua koristeluun

*Viipaloi mansikat ja lisää ne sekä ruokosokeri kulhoon. Raasta päälle appelsiininpuolikkaan kuori ja purista mukaan appelsiinin mehu. Lisää loraus Pimm'siä ja vaniljasokeri. Sekoita sitten ainekset haarukan avulla kunnolla sekaisin: mansikat saavat muhjaantua ja maut sulautua toisiinsa.
*Kokoa tarjoiluastiaan mansikkaseosta sekä ranskankerma- tai jogurttilusikallisia. Murusta sitten pinnalle marengit juuri ennen tarjoilua. Koristele lopuksi tuoreilla mintunlehdillä.





sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Kirsikkapiirakka murukuorrutteella

Kesällä torit ja tiskit notkuvat houkuttelevia marjoja ja vihanneksia ihan läheltä, mutta kirsikoita ei vaan voi vastustaa. Ei, vaikka ne matkaisivat tänne Euroopan toiselta laidalta asti. Tuoreita kirsikoita saa niin lyhyen aikaa, ja niiden maku on niin täydellisen erilainen kuin säilykekirsikoilla, jotka ei nappaa ollenkaan.
























Selailin läpi parit blogit ja kirjat kun mietin, millaisen piirakan tekisin tällä kertaa. Lopulta päädyin (taas) ihan ylivoimaisen hyvään piiraspohjaohjeeseen: siihen, jonka olen kirjoittanut ruttuiseen vihkoon yläasteen kotitaloustunnilla. Aikuisessa dekadenssissani tosin vaihdoin margariinin voihin ja vanilliinin vaniljaan. Mukaan nakkautui myös luumurasian ja ranskankerman jämät, mikä lisäsi lopputuloksen hurmaavaa pehmoisuutta entisestään.

Mainittakoon, että ohjeessa 1 kkp eli kahvikuppi meinaa noin 1,5 desilitraa, mutta se ei ole ihan niin justiinsa, kunhan suhteet pysyy kohdillaan.

Kirsikka-luumupiirakka

2 kkp vehnäjauhoja (tai 1 1/2 kkp vehnäjauhoja ja 1/2 kkp kaurahiutaleita)
1 kkp sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 muna
1/2 kkp maitoa
yhteensä noin 1 l kirsikoita ja pieniä luumuja kivet poistettuna
2 rkl perunajauhoa
1 dl ranskankermaa

*Sekoita kuivat aineet (jauhoista vaniljasokeriin) keskenään. Nypi sitten voi tasaiseksi muruksi kuivien aineiden kanssa. Ota 1 kkp murua erilleen.
*Lisää jäljelle jääneeseen muruun muna ja maito. Levitä voideltuun piirakkavuokaan. Taikinan on tarkoitus olla pehmeää ja lastalla leviteltävää.
*Sekoita kulhossa reilu puolet hedelmistä, perunajauhot sekä ranskankerma. Levitä seos tasaisesti vuokaan taikinan päälle, asettele pinnalle sitten kauniisti loput hedelmistä.
*Levitä hedelmien päälle muru.
*Paista noin 25 minuuttia uunin alatasossa 200°C:ssa.


lauantaina, elokuuta 11, 2012

Arancini eli kuinka risotto syödään viimeiseen jyvään

Tein kantarellirisottoa ihan liikaa, tällä kertaa vähän niinkuin tositarkoituksella. Risottomestari-vieraani, viimeisin Mondon Ruoka&Matka -lehti ja Italian-matkan kaukaiset muistot kun kuiskailivat kaikki samaa: tee niitä riisipalleroita!




















 




Arancini eli rapeat riisipallot

tähderisottoa
kananmuna
korppujauhoja (voit vaikka raastaa kuivahtaneen leivänkannikan juustoraastimella)
öljyä uppopaistamiseen
sitruunaa tarjoiluun

*Kostuta kädet vedellä ja pyörittele risotontähteistä lihapullan kokoisia pyöryköitä. Riko yhdelle lautaselle kananmuna, levitä toiselle korppujauhot. Pyörittele pallot sitten varovasti ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhoissa.
*Kaada valurautapataan parin senttimetrin kerros öljyä. Kuumenna 180°C:een lämpötilaan (tai niin kuumaksi, että vaalean leivän palanen ruskistuu kauniisti noin 15 sekunnissa, on öljy sopivan kuumaa). Nostele pyöryköitä reikäkauhan tai muun tarpeeksi pitkän välineen avulla varovasti neljä kerrallaan, anna porista kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin ja käännä sitten toiset puolet palloista paistumaan. Minulla riitti paistamiseen ehkä noin 1-2 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pyörykät lautaselle talouspaperin päälle.
*Tarjoile rapeat pyörykät sitruunalohkon kanssa.


perjantaina, elokuuta 10, 2012

Metsäiset terveiset eli kantarellirisotto

Vietin töiden merkeissä mielettömän hienon puolitoistaviikkoisen metsässä. Siellä näytti muun muassa tältä:























Keittiöjengin tekemä ruoka oli hyvää, mutta kotiin palaamisen ja päikkärivuorokauden jälkeen teki hurjasti mieli kokata pitkästä aikaa itse. Noudin siis pussillisen kantarelleja lähimmältä myyntipisteeltä, sellaisen perusmarketin aulasta. Mun ja itse kerättyjen metsäkantarellien aikataulut meni vähän ristiin!

Sitten houkuttelin paikalle vielä ystäväni, joka sattuu olemaan risottomestari. Näinpä sävelet olikin selvät ja herkulliset aina ruokapöytään asti. (Opin muun muassa, että keittelyn ja maistelun aikana liika "tärkkelyksen maku" pitää karkottaa lisävalkkarilla.) Ruokapöydän jälkeen sen sijaan sattui vatsaan, kun tuli syötyä ihan hiukkasen verran liikaa.
























Kantarellirisotto (kuudelle)

voita ja öljyä kuullottamiseen
reilu 1 l kantarelleja
1,5-2 l kanalientä
2 suurta sipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
2-4 dl valkoviiniä
ripaus musta- ja valkopippuria
1 rkl sherryä
parmesan-juustoa raastettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Puhdista sienet talouspaperilla ja paloittele ne keskenään samankokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna (valtavan) suuressa pannussa tai kasarissa nokare voita ja loraus öljyä, ja käytä sieniä nopeasti pannulla niin että ne juuri alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä sienet sitten sivuun odottamaan.
*Valmista kanaliemi valmiiksi odottamaan. (Itse kiehautin vedenkeittimellä vettä, ja tein lasikannuun lientä kuutiosta aina 0,5 litraa kerrallaan sitä mukaa, kun sitä sitten risottoa tehdessä tarvitsi.)
*Lisää keskilämpöiseen pannuun hieman rasvaa, ja kippaa sipuli- ja valkosipulisilppu kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon riisi ja sekoittele, kunnes sipulit ja riisi ovat alkaneet muuttua läpikuultaviksi. Huolehdi, etteivät riisi ja sipuli pääse ruskistumaan.
*Kaada pannuun sen verran reilusti lientä, että kaikki riisi pääsee kostumaan. Sekoittele keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja lisää sitten nestettä samaan tapaan aina kauhallinen kerrallaan. Noin puolen liemilitran jälkeen lisää keitokseen pari desilitraa viiniä, jatka sitten taas liemellä. Jatka tähän tapaan, hitaasti sekoittaen, noin 40 minuutin ajan huolehtien samalla siitä, että risotto pysyy mukavan kosteana.
*Maistele ja mausta lisäviinillä, sherryllä ja pippurilla.
*Kun risotto on lähes kypsää, eli riisinjyvät tuntuvat vielä hampaissa mutta koostumus alkaa olla kermaisen pehmeä, sekoita joukkoon raastettu parmesan-juusto ja kantarellit. Anna kypsyä vielä muutaman minuutin ajan, niin että valmiin risoton riisi on edelleen sopivan "al dente". Sekoita lopuksi joukkoon ruohosipuli ja tarjoile.